Joko kesäilta meni?

Harva päivitystahti senkus harvenee. Viimeaikaisin kisatouhun ulkopuolinen saavutus on ollut oman SM-kisan videomateriaalin saattaminen hiljalleen katsottavaan muotoon ja julkaisuun. Kaverini oli tutustumassa lajiin ja kuvaili pikku-Flipillään kahdella jaksolla. Ensimmäisellä eli kakkosjaksolla Manttaalin montussa oli muutama tarkka taulunpaikka peruskartalla ja näitä saatiin jopa videolle. Hankalin tuntui olevan kyltti 14, jonka jätti pois yhdeksän paria, ja videolta on helppo havaita, että ainakin Eki sen hukkasi Artsin paikatessa takana ;)

Hyvin kelpasi monelle huipulle C:n ja B:n 00, joka piti ottaa pikkuisella koukulla, kun SM:n viiva meni reilusti suoraan ohi.

Toinen kuvauspaikka on kuudes jakso eli Kuuroharju, jossa viiva oli selkeää kasan kiertoa. Pyynti oli ilmeisen löysä, koska kovin vauhdikkaita vetoja ei ollut tarvis esittää. Tai sitten kymppitonnin kartan viiva aiheutti varovaisuutta. Lopuksi alkoi sataa, joten kuvaus oli lopeteltava.

PS. Nyt alkaa taas uhkaavasti olla ilmoilla kommentteja tyyliin "ei tartte enää näköjään kisoja tehdä" tai "katsotaan jos vielä joskus kisa tehdään". Pitäisiköhän meidän aina mietiskellä kritisoinnin ja palautteen sävyjä, jos siis meinataan vielä tulevaisuudessa harrastaa. On tämä nettikin vaan hyvä renki, mutta huono isäntä...

Kesäilta lähestyy

Viikko jäljellä syksyn ensimmäiseen SM-osakisaan eli Kesäiltaan Kangasalla. Nimessä on harhaanjohtavuutta kerrakseen, koska kisa käydään syyskuun ensimmäinen päivä ja vieläpä Orivedellä. Mutta kisa on perinteinen ja järjestäjänä toimii Kangasalan UA.

Reittiä on hiottu kiihtyvällä tahdilla oikeastaan lähes vuoden päivät, mutta kuten aina, viimeiset viikot ovat olleet kiireisimpiä ja ideat jalostuvat viimeiseen asti. Pääratamestarin silmäpussit ovat kasvaneet sitä mukaa, kun päivät kalenterissa etenevät, mutta jokaisena päivänä on jotain uutta pilkahdusta ollut, kun keskusteluja viivan muodoista on käyty. 

Ennakkotietoja on koitettu antaa sopivasti, mutta ei liikaa, foorumin kautta. Jos jotain uutta voisi todeta, niin luvassa aika lähelle sellainen kisa, jonka ratamestarit itse haluaisivat ajaa. Toki täydellisyyttä ei voi kovin helpolla enää nykyään tavoittaa, koska asfalttia ja ojia tuntuu ilmestyneen joka nurkalle. Mutta uskon edelleen tulevasta reitistämme löytyvän jokaiselle jotakin.

Kannustan yhä C- ja B-luokkalaisia rohkeasti mukaan, sillä luvassa on ihan "kunnon kisa" myös näille luokille olematta silti mahdoton. Eteenpäin mennään, jos vaan nuottia tulee ja auto kulkee. Alueet ovat kalustoystävällisiä (mikä muuten sopii suurimmalta osin myös SM-reitille), mikäli ei ihan olemattomia lähde haahuilemaan.

Viimeinen valvonta reitin tarkennuksille suoritetaan sunnuntaina ja samalla silitellään maaston pahimmat möykyt. Ja yritetään ajella harhajälkiä kilpailijoiden riemuksi...

Lopuksi vielä kuvia reitiltä valvonnan jäljiltä.

 Ratamestari purkaa gepsin jälkiä, taustalla "uratulkki" Hilux.

 Tyhjän päällä vai uralla? "Otapa tuosta etuoikea..."

"Jatka vetävää uraa ja olet vaihtopisteessä, mikään peruste ei puutu..."

 Rullavyöt lukkoon ja 300 metriä mäntyjen väliin!

 Valvoja: "Kyllä tämä peruskartalla menee." Ratamestari: "Otetaanko kuitenkin se polku pois?"

"Mulle vaan kaikki, ja sitten hanaa..."

Hiljaista eloa

Niin se vaan on, että kun jotain tähdellisempää ilmaantuu, niin vähemmän tärkeä joutaa ja joutuu väistymään. Näin on valitettavasti nyt päässyt käymään. Monesti olen yrittänyt tarttua kynään, mutta aina on sitten jäänyt. Pääsyyllinen remonttihommien ja kevään suunnistusratamestaroinnin lisäksi on ollut pääkartanlukija (2-v.), jolle olen suonut vapaat ajat. Siis ne, jotka ovat jääneet Kesäilta-SM:n teosta.

Ja tällä hetkellä, kun taas työtkin ovat päällänsä, on nämä vapaat minuutit kortilla. Joten pahoitteluni kisaraporttien puutteesta ainakin vielä vähän aikaa. Kisailtua on tultu ja pohjoisen reissulla saatiin vihdoin nousupisteitäkin kerrytettyä. Keväällä tuli ajettua neljä harkkariakin, joista parhaiten jäi mieleen VaToSUA:n versio Iittalasta käsin. Jyväskylän SASTI oli myös hauska, kunnes tuloslaskennassa tuli havaittua kisan neljästä ekasta reitistä puuttuvan kolme. Ja kaikki oli nähty ja katseltu, että mihinköhän väliin pitäisi, mutta enpä kirjoittanut...

Forssassa jatketaan, toivottavasti jaksaa kaiken härdellin keskellä vielä keskittyä lukemiseen :)

Rengia-Hämeenlinna-AS 11.2.2012

Lapuan kaksijakoisten tunnelmien jälkeen lähdettiin Renkoon hakemaan oikeaa suhdetta vauhdille ja suunnistukselle eli ns. SM-vauhtia. Lähtöpaikka oli sopiva alkupäässä ja fiilikset sopivan jännittyneet. Alku toi pientä shokkia, kun mittis oli jotain ihan muuta kuin ilmoitettu. Päätettiin olla tekemättä korjauksia ja testattiin vielä ennen ekaa JATtia oman mittarin toiminta, josko jotain vikaa olisi. Ei onneksi ollut ja näin jatkettiin ilman toimenpiteitä. 

Ekalla jaksolla meno oli melko helppoa ja sujuvaa pellolla, mutta ratamestarin hyvä paikka puri juuri ennen vaihtopiste seiskaa ja taulu 97 jäi viereiselle uralle. Tässä videota, joka leikkautuu juuri sopivasti poikki ennen tuota paikkaa...;) Siitä siis kisan ainoa suunnistamalla pois jäänyt kyltti. 

Loppujakso metsikössä oli melkoista off roadia ja tavoite oli pysyä ladulla kalusto ehjänä. Muutama suunnistustakerrus tuli, mikä näkyi ajassa, -629.

Toiselle pyöritykselle mennessä oli pari mukavaa peruskarttakikkaa, pitkästä aikaa. Pellolla huomattiin, että alueella pyöri myös B- ja jopa C-luokkalaisia eli liikennettä oli tarjolla. Kaarevia muotoja, mutta melko rehellisen tuntuista menoa. Muutamin paikoin jouduttiin hitaamman taakse ja kerran ohituksen jälkeen sohlasin. Karttaa vaihdettiin sähäkästi ja välillä oli pallo hukassa. Jakso meni läpi vain parilla peruutuksella, mutta silti oltiin M-luokan hitaimpia!? AT:t -176.

Pienellä peruskarttalenkillä löydettiin kyltti sekä palauttava, ja AT:llekin tultiin nollilla. Kiitos mittiksen korjaamattomuuden. Toisen kerran sama pelto läpi ja luonnollisesti myös nyt oli ruuhkaa. Meno oli sujuvampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt sitten kävi Lapuan tapaan työtapaturma eli välillä 25-26 A-lenkillä ajoimme läpi kyltistä 89 ja kisan toinen puuttuva oli tosiasia. Ajassa olimme tällä kertaa toiseksi nopeimpia, -216.

Taas siirryttiin peruskartalla ja otettiin heti palauttava kyytiin. Suurin vaikeus oli aluksi löytää oikea karttalehti, jossa ko. pisteväli sijaitsi. AT:lle ajoimme koneen mukaan nollille, mutta tulokset näyttivät -369... Itse jakso oli hienoa peltopyöritystä. Kaarevia uria ja monen lähtöjä lukuisa kierrosmäärä. Nyt alkoi olla jo sujuvuuden tunnetta rinnassa ja pakituksia tuli hyvin vähän. Viimeisellä pistevälillä en niellyt peltotien edestä tehty ysikymppiä ja pyysin pari kertaa uudelleen. Ajassa toiseksi parhaiten, -632.

Peruskarttapätkällä oli taas riemastuttavasti pari jekkua ja palauttava, jotka saivat pysymään hereillä. Sitä perinteistä meininkiä, hyvä! Sotkalinnan pyörityksestä olin hässäkän keskellä onnistunut repäisemään palan karttaa pois, mutta onneksi ei vaikuttanut tahtiin. Kiemurat olivat melko selkeät ja koitin jopa oikaista viimeisen lenkin, mutta hiukan kankeasti tuli toteutettua. Ehkä jotain säästettiin, aikaa keskikastin -109.

Tauolle kurvailtiin ilman isompia kommelluksia. Tauon jälkeen vedettiin vielä kertaalleen ensimmäisen jakson pelto ja metsä uudelleen. Omasta mielestäni tämä oli tarpeetonta, siinä määrin karussa kunnossa olivat urat. Tein yhden vaihtopistemokan Lapuan syndrooman vaivaamana, mikä maksoi vähän turhaa peruuttelua ajan ja kiroilun kera. Muuten homma tuli ihan sujuvasti, aikaa -578 ja taas keskikastia.

Viimeiselle pellolle siirtyessä aloin vähän huolestumaan korttien täyttymisestä ja lopulta tyhjää jäikin vain kolme riviä. Viimeinen pelto Rengon keskustan liepeillä oli ihan hauskaa menoa. Yksi ohari sattui, ja peruuttelu maksoi jonkun verran turhaa. Muuten meni sujuvasti ja koitettiin tulla se mitä päästiin. Ajassa viidensiä -170 lukemilla. 

Lopputulos oli siis kaksi puuttuvaa ja 2879 aikapistettä. Puhdas reitti olisi riittänyt kakkossijaan eli aika oli melko hyvin linjassa aiempaan. Hyvää oli se, että loppua kohden meno tuntui paranevan. Tuloksiin kirjautui kuitenkin vasta sija 6 / 9 eli peli on melko armotonta mestareiden joukossa.

Kisa oli mukava ja tarjosi haastetta koko rahalla. Peruskarttajekut olivat hyvää vaihtelua nykyiseen pyöritykset-siirtymä -rytmiin. Paikoin kalusto oli kovilla, mutta uskollinen Tercel vei eteenpäin tuttuun tapaan. Tuloksia sai odotella jokseenkin pitkään ja jotain hämärää noissa ajoissa oli... Mutta se on joskus sellaista. Kiitokset AAU:n väelle hyvästä kisasta!

Talven taistot taisteltu

Lumikausi on kalenterikisojen osalta paketissa ja joku välitilinpäätös olisi syytä tehdä. Kisa-analyysit ovat jääneet vähän laahaamaan, viimeisimpänä syynä Kutunkierroksen kisapäivänä alkanut flunssatauti, joka kaatoi viikoksi tekemättömyyden ikeeseen. Toisena ja merkittävämpänä tekijänä on Kulmalan 'pääkartanlukijaksi' nimeämän jälkikasvun kohdistama terroritoiminta isin harrastuksen raportointia kohtaan. Ja kun joskus tekee itsekin mieli oikaista neidin päiväunien aikaan...

Mutta selitykset sikseen. Rengosta on tarkoitus riipaista kisa-analyysi vielä tämän viikon aikana (heheh) ja Kutunkierros odottaa lomaviikon puoliväliä. Näin ne on budjetoitu. Jonkinlaisena yhteenvetona voi todeta karuilla tilastofaktoilla sen, että trendimme oli laskeva talven edetessä. Rauman kakkossijasta päädyimme lopulta Sastamalan kolmeentoista (M 12.), mikä ei suinkaan ollut tavoite ja tarkoitus. Mielestäni esim. Viljaset toteuttivat tämän kaavan hyvin paljon onnistuneemmin, tuloksista voi tarkastella käyrän suuntaa meihin verrattuna. No, joka tapauksessa hyvää oli se, että pystyimme lyömään kampoihin M-luokassa ihan tasapäin eikä kyyti ollut mitenkään liian kylmää. Ja jos vertaa omaan oikeaan luokkaani eli A:han, olisimme olleet joka kisoissa palkinnoilla eli hyvä näin. Yksi kismittävä seikka on toki se, että SM-taistossa mukaan laskuihin jäävä sija 13. vie pohjan vakavammalta menestyksen tavoittelulta. Nyt on ehkä hyvä asettaa se kympin joukko tavoitteeksi ja jo alkuperäinen M-luokan paikan vakiinnuttaminen. Nousupisteillä se tulee olemaan tiukkaa jo pelkästään kisojen lukumäärän vuoksi, talven jälkeen pisteitä on kasassa kolme. Toki tavoitteeksi asetan vielä Kulmalan pesemisen keskinäisissä kohtaamisissa, nyt olen 3-2 tappiolla kolmen perättäisen häviön myötä.

Nyt sitten odotellaan, vieläkö päästään Renkoon kisailemaan harkkarin muodossa vai kuinka käy. Ajatuksena olisi tutustuttaa joku uusi kaveri lajiin, mikäli halukas löytyy ja Subaru suostuu heräämään hangesta. Tai sitten tarjoan kuskille paikan kartturin tuolista ja hyppään kuljettajaksi. Saas nähdä ;)

Lapuan sprintit 5.2.2012

Talvikausi on SM-osakisaa vaille valmis, mutta raportointi on vähän laahannut. Joten otetaan tähän ensin Lapuan tuplasprinttireissun kokemukset.

Reissuun lähdettiin aamutuimaan ja suurin jännityselementti vaikutti olevan vallitseva keli. Virtain nurkilla mittari näytti pahimmillaan -32 astetta. Lapualla Terceliä pitikin lopulta herätellä kunnon kaapeleilla, mutta matkaan päästiin. Ensimmäisen kisan ensimmäinen jakso ajettiin syksyn kisasta tutussa louhoksessa, johon oli aurattu mukavat laatikot. Sisäänmeno oli jo naseva ja aiheutti hetken mietinnän, meni onneksi kerrasta. Välillä talviuraston lukeminen oli kohmeista ja muutama peruutus vaadittiin. Vauhdissa pysyttiin hyvin muiden tahdissa. 

Toinen jakso vedettiin siirtymän perään viime talven kisasta tutulla peltoradalla. Olin taas hiukan ihmeissäni radan kanssa ja yksi huti tuli. Sen korjaamiseen vierähti sen verran aikaa, että voittaja-Koskien auto ilmestyi hiillostamaan. Yksi kupru lisää ja oltiinkin sitten vaunupaikalla, kuten videosta voi havaita. Lopuksi kuitenkin kuittaus leimalla ja lähtöpaikka säilyi. Ajassa oltiin luonnollisesti heikkoja.

Sitten siirryttiin tien toiselle puolelle kaltevaan peltoon, joka viime vuonna tuotti pikkuisen vaikeuksia tauon jäljiltä. Nyt aloitettiin rauhassa ja mentiin sujuvasti. Sitten yksi virhe ja paikkaus peruuttamalla. Halusin vielä nähdä yhden kyltin ja lumeentunut takalasi huijasi "tyhjällä" näkymällään. Silloin "kopsahti" takana ja punainen autohan se siellä. Aivan järjetön harmitus valtasi kabiinin, mutta onneksi meidän tötöilymme ei aiheuttanut keskeytystä pojille, vaikka vahinkoa syntyikin. Loppuosa meni vähän rytmin hukkaamisen takia yskien ja Kosket olivat jälleen edessä. Ajassa kuitenkin yllättävän hyvin.

Lopuksi vielä takaisin ensimmäisen jakson monttuun ja pari lisäkierrosta. Jälleen ihan kohtuullinen suoritus ja ajassa tasaiseen nippuun. Lopputuloksena oli puhdas reitti ja kolmanneksi nopein aika, 8 sekuntia Viitala-Heikkilän kakkossijan takana. Joten hiukan yllättäen taas oltiin pytty kourassa ja jo kauden kolmas nousupiste taskussa.

Toiseen kisaan oli tarkoitus lähteä hakemaan lisää sujuvuutta ja tahtia. Pimeys oli tullut ja pelin juoni oli selvä: alkuun nopeata kartanvaihtoa ja pieniä plänttejä hyvillä urilla. Ensimmäiset kuvat sujuivat kuin elokuvissa ja koko ajan mentiin, vieläpä eteenpäin. Kisan kulminaatiopiste oli vaihtopiste 12, josta piti jatkaa pienellä peruskarttaheitolla toiselle pellolle. Kuinka ollakaan katsoin jälleen suunnan väärin ja sitten mentiin. Ensimmäinen mutka sopi ja aloin reitin ollessa selvä vaihtaa uutta korttia. Kohta ei sitten ollutkaan mitään selvää ja neljän minuutin sakkolenkki oli tosiasia... 

Lannistuin aika tavalla, mutta Viitala-Heikkilän hiostaminen toi taas vähän sykettä. Kunnes jätimme tyylikkäästi siitä perästä MRT:n pois. Viiva ei oikein miellyttänyt, mutta arvatkaapa jäätiinkö siinä ihmettelemään, kun niin "hienosti" päästiin pojat ohittamaan. Varsinkin kun reitti oli tuttua jo ketunlenkiltä. Joten siinä se oli sitten lopullisesti. 

Yritin nollata tilanteen ennen isoa peltoa ja uudelle jaksolle lähdettiin tekemään hyvää suoritusta. Kaksi risteystä meni ja sitten valitsin liian aikaisen vasurin, ratamestarin kartan ohennus puri. Hetken sopi ja sitten ei yhtään. Äkkiä takaisin ja nopea käännös, jonka seurauksena Toyota oli penkassa kiinni. Ja yllätys yllätys: Viitala-Heikkilä eli voittajat työnsivät meidät matkaan. Ja yllätys yllätys: taas olimme peesissä. Ja yllätys yllätys: taas kuittasimme ohi, kun pojat ottivat RT:n 85, me emme. Tällä kertaa ketunlenkki kesti muuten vain kolme minuuttia.

Ja kuin kruunuksi ajoimme vielä läpi kyltistä 77, joten kolme puuttuvaa ja runsaasti aikaa tuottivat toiseksi viimeisen sijan. Takana tosin ensimmäisen kisan voittajat :) Ohessa vielä gps-kuvaa, jossa näkyy ihan oikein ajettu 77-lenkki, mutta kun ei silmä ottanut...

Kokonaisuutena kisat olivat jälleen taattua laatua eli kartat, urat ja reitit erinomaisia. Kisat erosivat sopivasti toisistaan ja tarjosivat mukavasti erilaisia haasteita. Arvosanaksi annan vahvan kiitettävän. Eikä siellä nyt niin kylmäkään lopulta ollut, ainakaan kabiinissa :) Ensi vuonna toivottavasti uudestaan

Armonlaakson Ajo, 28.1.2012

Kausi avattiin melko yllättävissä maisemissa eli Rauman ja Eurajoen seutuvilla. Yllättävää siksi, että kyseisessä kaupungissa tuli aikoinaan opiskeltua ja asusteltua nelisen vuotta. Mittiksen olen juossut useammastikin ympäri, mutta muuten maisemat olivat täysin outoja, varsinkin autosuunnistusmielessä. Hoksasin kyllä ensimmäisen montun olleen Hiisi-Jukolan kisakeskuksena 1999.

Tercel oli saanut uusia virityksiä, kun Anssi oli sijoittanut luurit paikalleen. Oli meinaan ensimmäinen kerta sellaiset päässä. Meinasi olla outoa, mutta lopulta olivat tosi hyvät ja auttoivat vähän rauhoittamaan äänenkäyttöä. Ja kyllähän se vähän jännitti, kun nyt sitten ihan aidosti oltiin siellä M-luokassa.

Ensimmäinen jakso crossiradalla sujui hyvänä lämmittelynä, vaikka vähän pöperöistä ja vähän ahdastakin oli. Reitti ilman tökkimistä läpi ja yllättäen hyvillä AT-pisteillä: 2. -151

Toinen siirtymä vei karting-radalle Olkiluodon risteyksen kautta. Täällä tulikin sitten kisan ainoa puuttuva, kun ovelasti rakennettu RT 11 jäi monen muun tavoin hakematta. Huomio keskittyi liiaksi suoralla tehtyihin aurauskaarroksiin ja mitta jäi täysin noteeraamatta. Ensimmäinen vallinväli oli jopa piirretty karttaan, mutta silti lukeminen jäi jalkoihin. Katselin kyllä pidemmällekin mennyttä väylää ja vähän nikottelin, mutta oli sitten kai niin pirullinen kiire ja radalle sai ajettua myös ekasta välistä takavinosti, totta kai :) Loppu ihan kohtuudella ilman peruutteluja, ajassa 4. nopeiten -257.

Jälleen siirryttiin ja nyt alkoi montut. Ensimmäisenä Jukolan kisakeskus eli Näppi. Alun sisäänmeno sujuvasti, mutta sitten pieni korjausliike pyöreässä kaarteessa, jotta saatiin kyltti kyytiin. Häivytetyt kasat tuottivat joka kerta päänvaivaa ja olin vähän ymmälläni. Reitti meni kuitenkin puhtaasti muutamalla varmistusylimääräisellä, mutta aikaa paloi: toiseksi hitain -438. Pikiksellä kuski piti meidät vertailukelpoisissa lukemissa.

Viimeiset jaksot muutamalla loistavalla kyltillä surrattiin Olkiluodon tien varressa. Välillä olisi kaivannut kääntöä ja tehoa, mutta näillä oli pärjättävä paikoin puuroisessa lumessa. Pitkät tyhjän päällä ajot toivat oman haasteensa hommaan, mutta eteneminen oli kuitenkin ihan sujuvaa muutamaa varmistelua lukuunottamatta. Ensimmäiseltä kierrokselta kolmanneksi parhaat aikapinnat, -425. Toinen kierros meni muuten ihan ok, mutta viimeisen vaikean kyltin jälkeen tuli lyhyt black out, jonka paikkaus vei turhasti aikaa ja voittaja-Koivistot pääsivät kuittaamaan. Täältäkin tuli korttiin muutama ylimääräinen varmuuden vuoksi. Ajassa 6. -422.

Lopputuloksissa kaarsimme yhdellä (harmittavalla) puuttuvalla toiseksi eli yllätimme itsemmekin M-luokan avauksessamme. Kisa oli mukava, haasteita riitti monella tapaa ja vauhtiakin sai halutessaan pitää. Joten iso kiitos NaSUlaisille, ponnistuksenne oli ehdottomasti vierailun arvoinen ja olipahan vähän erilainen "talvikisa". Nostetaan siis kuskin olematonta karvahattua.

Tulokset, kartat ja analyysit löytyvät kisasivuilta. Ja onpahan siellä myös kuvakin ylämäkeen karkaavasta Tercelistä. Seuraavaksi lähdetään yrittämään nousupistettä Lapuan pakkasesta. Katsotaan, saadaanko satanen mittariin peltoaukeilla, kuten ratamestaajat ovat kilvan uhonneet. Suunnistuksellisesti koitetaan ainakin mennä sata lasissa.

Kauden 2011 TOP 5 -kisat: Sija 1.

SIJA 1. - SM UFAK-lenkki 22.10.2011

SM-kauden päätös ansaitsee tällä kertaa omassa skaalassani vuoden parhaan kisan tittelin. Vaativuus ja kesto olivat arvokisan mukaiset eikä piirroksissakaan isompaa valittamista. Vanhoja klassikkoalueita pääsi pitkästä aikaa koluamaan ja tarjolla oli monenmoista kuviota. Omalla kohdalla kisa jäi mieleen lukuisista kommelluksista ja jopa pienistä ongelmistakin. Lopulta maaliin päästyämme kisamakkarassa olikin yllättävän hyvä maku ja uran paras SM-sijoitus kruunasi arvosarjamme.

Nyt on aika suunnata katseet kohti tulevaa ja talven kisoja. Lunta tuntuisi vihdoin tulevan riittävästi, jotta kalenteriin eksyneet talvikisat päästään ajamaan suunnitellusti. Alustavasti tarkoitus on lähteä kaikkiin mukaan ja tilannehan on melko mielenkiintoinen, kun hyppäys B:stä M-luokkaan toteutuu parin viikon päästä Armonlaaksossa. Jonkinlaista havinaa on siivissä, kun pääsen vihdoin isän ja sedän jalanjäljille Mestareiden menoon  mukaan. No, toki oma luokitus on vasta A, mutta kun tuo kuski...

Joten seuraavan kerran on raporttia luvassa ensimmäisten penkkojen pölinästä!

Kauden 2011 TOP 5 -kisat: Sija 2.

SIJA 2. - XLVIII Syyseksytys, 12.11.2011, RiiUA

Kakkossija menee kisalle, johon tuli silloin 90-luvulla osallistuttua eniten, tai ainakin lähtöpaikka tuli monesti tutuksi. Kerran talvella kammettiin viimeiset kaksi jaksoa pelkällä ykkösvaihteella, kun kulmavaihde rikkoutui. Myös kotimatkalle kohti Valkeakoskea lähdettiin ykkösellä, tosin mitalit kourassa. Onni oli sillä kertaa puolellamme, kun kesken nylkytyksen löytyi loppumatkaksi myös kakkonen ja nelonen...

Mutta viime kauden eksytykseen. Kauden ainoita tavallisia kansallisia, joihin sai vain lähteä naatiskelemaan. Reitti oli jälleen taattua laatua monipuolisine jaksoineen ja hyvine asemineen. Ja samat perustelut kuin aiemminkin, rehellistä suunnistusta ilman arpomista. Jälleen tuli huomattua, että kyllä kisailijat itse tekevät reitistä vaikean omilla tohelluksillaan. Eli tulipa uran ensimmäinen puuttuva AT:kin tuloksiin, kyllä hävetti. Ja harmitti. Siitäkin huolimatta oli kivaa kisailua ja tälläkin kertaa palkinto miellytti kotiväkeä, ja nyt nimenomaan vaimoa.