Kausi 2011 päätettiin perinteitä kunnioittaen, kun vuorossa oli jo 50. Oskarin yöajo. Alunperin kisan ei pitänyt kuulua meidän suunnitelmiimme, mutta kun selvisi forssalaisuus, yritimme saada kalenterit sopimaan. Arki-illan karkeloissa on aina omat haasteensa, mutta onneksi päästiin viivalle, vaikka kartturin yöunet olivat viikolta melko vähissä.
Keli oli pimeistä pimein ja kisapaikalle ajellessa tuli mieleen, että miten täällä voi mitään nähdä... No, jotain nähtiin eikä lopulta mitään jäänyt näkemättä eli reissu jäi kivasti plussalle. Oli muuten kartturille juhlakisasta huolimatta vasta ensimmäinen Oskari, mutta toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen.
JAKSO 1:
Heti lähdöstä tarkkana ja peruskartalla tien takaa RT 10, näistä tykkään. Ainakin silloin, kun löydän. Ajoajalla kohti jotain tehdasta/sahaa jokivarressa. Ei juuri kuhnailtu, eikä peruuteltu, mutta meno-AT:lta kuitenkin -7, tulipahan hoppu. Itse pyöritys oli melko selkeää, mutta liejuista. M-luokan jäljet olivat selvät, vaikka ajoimmekin A:n kärjessä. Muutamin paikoin pari varmistusta ja yhtäkkiä olikin keltainen Audi puskurissa. Pistevälillä 4-5 en meinannut hyväksyä siimoitusta ja tuli vekslattua ihan turhia. Jakso kuitenkin "lämmittelynä" puhtaasti myöhillä -255 eli toiseksi nopeiten pari minuuttia Audin takana.
JAKSO 3:
Crossiradalla sissäntulo oli veikeä ja jouduin hetkeksi ihmettelemään, varsinkin kun M-luokkalaiset sekoittivat omilla kierroksillaan edessä ja sivuilla. Lähti kuitenkin luonaamaan ihan hyvin RT:n 48 kautta. Ensimmäinen nukahdus tuli aitojen välissä, kun hyppäsin viivalla lukemaan väärää kohtaa ja meno reunapusikkoa kohti oli aivan pielessä. Hetki uunoilua ja sitten taas ruotuun. Pikkulenkki RT:n 15 kera oli meille tuskaa. Perheauto taittui pehmeään vähän turhan hitaasti ja ensi kertaa tällä kaudella kartturi joutui lykkäämään kytkimen kuumentuessa liikaa. Santaa kengissä päästiin jatkamaan, mutta seuraavaksi hyppäsin taas yhden mutkan yli ja pyysin vaihtaria jo liian aikaisin uskomatonta mukulakivikkoa kohti. Viimeiset kuvat meni jo ihan sujuvasti ja ennen kaikkea ilman reittivirheitä. Tässä vaiheessa kortti oli vielä täysin mallirivin mukainen ilman ylimääräisiä. AT:t -789 eli aivan liikaa...
JAKSO 5:
Radalta pois lähtiessä hieroin ensimmäistä viivaa pariin otteeseen, kun en suostunut nielemään oikea-vasen muoto lammen nurkilla, onneksi oli aikaa. Itse montulla alku oli taas tikkuinen ekan lenkin (RT 85) jälkeen. Seuraavaa kasan kiertoa lähdin pyytämään täysin väärin ja kun lopulta kuraiseen spooriin päästiin oikeinpäin, ajatin väärästä ulos. Ja eikun vielä uudestaan. Muoto ei sopinut ja olisin halunnut heinikkoon, mutta kuski ei oikein lämmennyt. Poistulojälki kuitenkin löytyi, ja sieltä koukittiin myös kisan vaikein kyltti 62, jonka jälkeen homma taas sujuikin ilman isompia. Viimeisellä kartalla jo oikaiistiinkin kuralenkki, koska jokainen väli oli tullut alussa kertaalleen hinkattua. RT 65 tuli jostain syystä ylimääräisenä, ilmeisesti viiva taisi leikata kyltin edestä? AT-pinnat -503.
JAKSO 7:
Loppuhuipennusta kuski vähän varoitteli ja Laakson Eki meno-JATillakin kehui nyt tulevan vaikeaa. Sisäänmeno 66:n kautta hienosti, mutta sitten seuraavat 250 metriä oli takkuamista. Ensin muoto ison uran yli tuntui maastossa huiman pitkältä ja sitten pyöreä pussi ison uran reunaan ja takaisin puskan vierestä ei sopinut omaan tajuun. Molemmat kuitenkin ratkaistiin ja lähdettiin kohti lounaiskulmaa pienen kasan perusteella. Lähtökulma oli kuitenkin väärä ja luin koko ajan väärää kasaa. Mikään ei sopinut, mutta takakautta haettiin ylimääräinen 84, jolta mikään jatko ei kuitenkaan natsannut. Lopulta tajusin kasavirheeni ja helpotus oli suuri, kun viiva alkoi istumaan ja kyltit 70 ja 22 tulivat vastaan. Sen jälkeen mentiinkin taas pitkään sujuvasti kylttien kautta. Kunnes juuri ennen JATtia RT 24:n jälkeen tuli kisan viimeinen black out. En osannut mennä yli isojen urien risteyksen betonirenkaan viereen, vaan onnistuin jotenkin suuntaamaan kartan niin, että tungin väkisin uudestaan kuuskutoselle. Arvatkaapa, sopiko jatko... Pari kertaa koitettiin ja sitten kuskikin vilkaisi. Samalla tajusin kömmähdykseni ja purettiin loppu oikein kyltin 90 kautta. Eli puhdas reitti, mutta melkein hitaimmin -1018...
JAKSO 8, MAALI:
Peruskartalla mukavia mutkia, joista piti hakemalla hakea kyltinpaikkoja. Ja tietysti aina kyltin nähdessään mietittiin, että varmaan jossain on se oikeakin ja tämä on vain tyrkyllä... Aika rehellistä oli kuitenkin, vaikka varmuuden vuoksi jokivarressa haeskeltiin sieltä täältä ja kaivettiin korttiin myös ylimääräiset 54 ja 80, kun kerran aikaa oli.
Tuloksena oli siis A-luokan voitto ja tyttäreni kokoinen pokaali. Toisen kerran tämän kauden kisoissa onnistuin arpomaan puhtaan reitin, mikä lämmitti kisan takkuiluissa hämmentynyttä mieltä. Aikapisteitä kertyi sen verran paljon, että M-luokassa olisimme kuitenkin jääneet toiseksi.
Kisan reitistä annan kyllä hyvät arvosanat ratamestareille, koska verrattain kivaa oli ja arki-illan kapinaksi juuri sopiva olematta kuitenkaan harkkari. Jos vaikka jouluun mennessä saisi tehtyä jonkunlaista omaa Vuoden kisa -listaa.
Nyt on kisailun osalta aika vetää hiukan henkeä, ennen kuin talvella lähdemme perheautollamme kiusaamaan M-luokkalaisia. Tekisi mieli asettaa tavoitteeksi SM-sijoituksen parantaminen ja samalla oman luokitukseni nostaminen M-luokkalaiseksi, mutta... Koska kalenterissa on vain neljä SM-osakisaa ja yhdessä olen toisena ratamestarina, ei tulevan vuoden sarja anna juuri anteeksi. Joten kaikista kolmesta mahdollisesta olisi syytä saada tulos, ja mielellään hyvä sellainen. Tai sitten saa Oulu jäädä lokakuussa väliin. Täytyy muuten alkaa puuduttamaan perhettä lomareissulle Ouluun kesällä ;)
Kulmalan kanssa oli ajatuksena käydä vielä katselemassa ennen lumia ensi syksyn SM-reittiä, mutta katsotaan kuinka käy. Nyt kun katselee ulos, niin voi olla ettei sittenkään enää...
