Lapuan sprintit 5.2.2012

Talvikausi on SM-osakisaa vaille valmis, mutta raportointi on vähän laahannut. Joten otetaan tähän ensin Lapuan tuplasprinttireissun kokemukset.

Reissuun lähdettiin aamutuimaan ja suurin jännityselementti vaikutti olevan vallitseva keli. Virtain nurkilla mittari näytti pahimmillaan -32 astetta. Lapualla Terceliä pitikin lopulta herätellä kunnon kaapeleilla, mutta matkaan päästiin. Ensimmäisen kisan ensimmäinen jakso ajettiin syksyn kisasta tutussa louhoksessa, johon oli aurattu mukavat laatikot. Sisäänmeno oli jo naseva ja aiheutti hetken mietinnän, meni onneksi kerrasta. Välillä talviuraston lukeminen oli kohmeista ja muutama peruutus vaadittiin. Vauhdissa pysyttiin hyvin muiden tahdissa. 

Toinen jakso vedettiin siirtymän perään viime talven kisasta tutulla peltoradalla. Olin taas hiukan ihmeissäni radan kanssa ja yksi huti tuli. Sen korjaamiseen vierähti sen verran aikaa, että voittaja-Koskien auto ilmestyi hiillostamaan. Yksi kupru lisää ja oltiinkin sitten vaunupaikalla, kuten videosta voi havaita. Lopuksi kuitenkin kuittaus leimalla ja lähtöpaikka säilyi. Ajassa oltiin luonnollisesti heikkoja.

Sitten siirryttiin tien toiselle puolelle kaltevaan peltoon, joka viime vuonna tuotti pikkuisen vaikeuksia tauon jäljiltä. Nyt aloitettiin rauhassa ja mentiin sujuvasti. Sitten yksi virhe ja paikkaus peruuttamalla. Halusin vielä nähdä yhden kyltin ja lumeentunut takalasi huijasi "tyhjällä" näkymällään. Silloin "kopsahti" takana ja punainen autohan se siellä. Aivan järjetön harmitus valtasi kabiinin, mutta onneksi meidän tötöilymme ei aiheuttanut keskeytystä pojille, vaikka vahinkoa syntyikin. Loppuosa meni vähän rytmin hukkaamisen takia yskien ja Kosket olivat jälleen edessä. Ajassa kuitenkin yllättävän hyvin.

Lopuksi vielä takaisin ensimmäisen jakson monttuun ja pari lisäkierrosta. Jälleen ihan kohtuullinen suoritus ja ajassa tasaiseen nippuun. Lopputuloksena oli puhdas reitti ja kolmanneksi nopein aika, 8 sekuntia Viitala-Heikkilän kakkossijan takana. Joten hiukan yllättäen taas oltiin pytty kourassa ja jo kauden kolmas nousupiste taskussa.

Toiseen kisaan oli tarkoitus lähteä hakemaan lisää sujuvuutta ja tahtia. Pimeys oli tullut ja pelin juoni oli selvä: alkuun nopeata kartanvaihtoa ja pieniä plänttejä hyvillä urilla. Ensimmäiset kuvat sujuivat kuin elokuvissa ja koko ajan mentiin, vieläpä eteenpäin. Kisan kulminaatiopiste oli vaihtopiste 12, josta piti jatkaa pienellä peruskarttaheitolla toiselle pellolle. Kuinka ollakaan katsoin jälleen suunnan väärin ja sitten mentiin. Ensimmäinen mutka sopi ja aloin reitin ollessa selvä vaihtaa uutta korttia. Kohta ei sitten ollutkaan mitään selvää ja neljän minuutin sakkolenkki oli tosiasia... 

Lannistuin aika tavalla, mutta Viitala-Heikkilän hiostaminen toi taas vähän sykettä. Kunnes jätimme tyylikkäästi siitä perästä MRT:n pois. Viiva ei oikein miellyttänyt, mutta arvatkaapa jäätiinkö siinä ihmettelemään, kun niin "hienosti" päästiin pojat ohittamaan. Varsinkin kun reitti oli tuttua jo ketunlenkiltä. Joten siinä se oli sitten lopullisesti. 

Yritin nollata tilanteen ennen isoa peltoa ja uudelle jaksolle lähdettiin tekemään hyvää suoritusta. Kaksi risteystä meni ja sitten valitsin liian aikaisen vasurin, ratamestarin kartan ohennus puri. Hetken sopi ja sitten ei yhtään. Äkkiä takaisin ja nopea käännös, jonka seurauksena Toyota oli penkassa kiinni. Ja yllätys yllätys: Viitala-Heikkilä eli voittajat työnsivät meidät matkaan. Ja yllätys yllätys: taas olimme peesissä. Ja yllätys yllätys: taas kuittasimme ohi, kun pojat ottivat RT:n 85, me emme. Tällä kertaa ketunlenkki kesti muuten vain kolme minuuttia.

Ja kuin kruunuksi ajoimme vielä läpi kyltistä 77, joten kolme puuttuvaa ja runsaasti aikaa tuottivat toiseksi viimeisen sijan. Takana tosin ensimmäisen kisan voittajat :) Ohessa vielä gps-kuvaa, jossa näkyy ihan oikein ajettu 77-lenkki, mutta kun ei silmä ottanut...

Kokonaisuutena kisat olivat jälleen taattua laatua eli kartat, urat ja reitit erinomaisia. Kisat erosivat sopivasti toisistaan ja tarjosivat mukavasti erilaisia haasteita. Arvosanaksi annan vahvan kiitettävän. Eikä siellä nyt niin kylmäkään lopulta ollut, ainakaan kabiinissa :) Ensi vuonna toivottavasti uudestaan