Syyseksytys 12.11.2011

Riihimäen kisaan lähdettiin ensi kertaa ajamaan ihan oikeaa A-luokkaa, varsinkin kun kyseessä oli meille ensimmäinen yhteinen kansallinen kisa, tähän mennessä kaikki muut olivat olleet joko SM-kisoja tai CUPpeja. Päivän vietin Riksussa kuunnellen lajiryhmän antia ja otin oppia ensi vuoden arvokisajärjestelijöiden koulutuksessa. Itse kisaan oli luvassa pimeät olot, joten vaikeutta varmasti piisasi. Päätimme lähteä hakemaan etenevän sujuvaa suoritusta, koska mitään paineita ei ollut minkään pisteiden vuoksi niskassa.

JAKSO 1:

Maistuvaa peruskarttaa ja viiskytätonnista muutamilla hyvillä reiteillä. RT:lle 27 roskiksen taakse meitä oikein viitottiin, yleisölaji. Itse montulle sisääntulossa tein peruskartalla lapsuksen, vaikka olin verrannut viivaa viisitonnisiin mittiksen aikana. Kuski tunnusti ajaneensa vähän väärällä linjalla, jonka johdosta, jostakin kummasta syystä, kelpuutin kääntymisen hallin kulmalta ihan mukisematta. Sinne jäi "vanhaan paikkaan" RT 14, tosin itselle kaikki on tauon jälkeen melko uusia paikkoja. Itse pyöritys meni ihan kohtuudella, vaikka pari kertaa sakkasinkin. Aikapisteet olisivat olleet meille suotuisat, mutta jakso nollattiin Audin palon vuoksi.

JAKSO 2:

Maisema-ajelua kohtii Hikiää ja kuskin kotimaisemia. AT:n pelossa odottelua ja lopulta kiire AT:lle... Itse jakso peruskartalle oli kuskille enemmän kuin tuttu, joten siitäköhän johtui kartturin yskiminen. Audeja edessä ja takana, jonka jälkeen totaalinen black out. Jakso olisi ollut nollattavissa, mutta nyt tuli yli satanen myöhiä.

JAKSO 4:

Hikiällä radan varressa pari pitkää siivua ja oikeasta kohtaa kääntymisiä. Pari varmistusta ja yllättäen aika hupeni käsistä. Puhtaasti ja -67.

JAKSO 5:

Peruskartalla pari poikkeamaa ja tarkka RT 52 myöskin kyytiin, kuitenkin -23 JATilta.

JAKSO 6:

Kannokkoa ja soralaania. Ekalla kiekuralla vähän kummeksuin polkuja ja jouduin ottamaan vähän uusiksikin. Lopulta kaikki kyltit oikein ja kohti pitkää "sormea" kymppitonnin kartalla. Todellisuudessa kartassa taisi olla vähän kahtakin mittakaavaa, koska RT:n 86 hakeminen tuotti uskonpuutetta mittojen heittäessa oudosti. Meno oli toisella kierroksella jo sujuvampaa ja pari paikkaa olisi voinut jopa oikaistakin, jos olisi osannut uskaltaa. Puskan kierrossa tyhjän päällä lymynnyt 11 löytyi myös kortille, lopulta aikaa -239. Vanhan tien piikin kautta JATille, mutta ei ollut kylttejä...

JAKSO 7:

Vanhaa kunnon ST-ajoa, tästä olisi isäukkokin tykännyt. Ensimmäinen vanhanpohja 00 vaati pientä tarkkuutta ja kuskin haistoa, olipa vähän ajettavuuskin lopussa haasteellista. AT:n jälkeen alkoi herkku, vanhalla peruskartalla hyviä lähtöjä ja kääntymisiä. Välillä 41-42 meinasi usko loppua, varsinkaan kun kylttejä ei tullut vastaan. Lopulta takavinon kääntymisenkin kyltti, joka palkitsi vasta paikan, piti peruuttaa Tercelin taittumattomuuden vuoksi. Välillä sai ajaa aikaa hyvinkin kiinni, mutta parin lähdön katselu maksoi sekunteja, ja lopulta JATilla seisoi taulussa -156.

JAKSO 9:

Siirtymän jälkeen pitkästä aikaa Hyvinkään lentokentän ja radan maisemiin. Rauhallinen oma paikka ajella ja ensimmäiset seitsemän kylttiä suorilla ilman ihmettelyjä tai peruutuksia. Vaihtopisteen 51 ympärillä kisan mustin hetki, joka sitten lopullisesti maksoi kisan voiton. Musta Audi edessä ja kartturi tohkeissaan nuotittaa varmalla baritonilla kuskille suunnan ja antaa vielä matkankin seuraavaan takavinoon. Jäipä huomaamatta tien yli mennyt viiva, jota Audi juuri katsoi ja kaivoi korttiin RT:n 17. Me emme. Ja sitten se kolmesataa ja takavino vasen. Luin muka kuviorajan mutkaakin ja käännytin edellisestä katsomatta sitä mittaa. Ja olihan se ratamestaaja asettanut käännökseen väli-AT:n, kuitattiin vielä 1800 pistettä lisää eli noin 2200:n pisteen 300 metriä... Hiukan kyllä aprikoimme, jatkoa hiihtomajan tiellä, mutta kyllähän Tercelillä crossipoluille saa mutkat sopimaan, jos ei muuten niin väkisin. Emmekä tohtineet lähteä katsomaan oikeaa väliä takakautta, kun tien pielessä oli oikein ulkotulet juhlien merkiksi. Jotta näin ja kartturi sai ansionsa mukaan. Loppujakso jälleen sujuvan puhtaasti ja JATilla luokan toiseksi pienimmät aikapisteet, -548.

JAKSO 10:

Vauhtipuistoon mentiin peruskartalla ja koitin katsoa konnankoukut ja rotanloukut rauhassa. Lähtöaikavenytyksemme kostautui, kun Audi ja Starlet hyökkäsivät peesiin. Radalla meinasi olla kilvanajoa, kun välillä oltiin hyökätä Starletin sivuovesta sisään. Käskin rauhoittaa ja tehtiin omaa työtä. Sen kunniaksi kyltti 98 varikolta pois ja lopullinen saldo kolme puuttuvaa oli täynnä. Välillä haettiin lähtöjä ja välillä mentiin kuin mitkäkin mestarit. Tuloksena JATilta melko karut -627.

Lopputuloksissa hukattu AT verotti aika tavalla, mutta häntäpää ei tullut edelle, joten pokattiin kuitenkin kolmas sija kattiloiden kera. Kisa oli tämän vuoden parhaimmistoa reitiltään, monipuolinen ja napakka. Oma tyhmyys toi karvasta makua suuhun, mutta kaikkinensa hymyssä suin suuntasin kotimatkalle bensankatkuisella Subarulla...

Kausi päätetään Oskarissa ja sitten aloitetaan terottelemaan kynsiä talvikisoja varten.

Kisaraportti: SM UFAK-lenkki 22.10.2011

Kevyt versio viimeisen SM-osakilpailun läpäisystä tuli raapustettua edelliseen tekstiin, joten nyt sitten jaksoittain pieni silmäys kisaan.

JAKSO 1:

Mittiksen jälkeen ensimmäisellä pistevälillä lopun kulma 05-kyltin kanssa ei oikein osunut omaan lukuun ja vähän piti ihmetellä, josta sitten rankaistiin AT:n myöhillä (-46). Itse "lämmittely" sujui kohtuudella, vaikka kerran tuikattiin turhaan vallin taakse ja aikaa paloi palaillessa. Lopussa yksi ylimääräinen varmaan päälle sekä pari varmistelevaa ohiajoa, joista aikapisteitä plakkariin AT:n myöhillä terästettynä -314.

JAKSO 2:

Pienessä montussa oli meno jo kohdillaan ja paikka ajettiin kerrasta ilman ihmettelyjä. Myös sekä meno- että paluureitit otettiin sujuvasti. Aikaa -139 eli ihan ylempää keskitasoa.

JAKSO 4:

Pöllipinojen välissä alkoikin sitten todellinen takkuaminen. En saanut mittoja sopimaan ja välien laskeminen meni mustalla kentällä vähän syteen. Välillä oli niin kirkasta valoa vastassa, ettei menosta meinannut tulla mitään. Aikaa paloi, samoin kytkintä peruutuksissa. Isoja poikia suhahteli ohi sieltä ja täältä eikä tekeminen tuottanut kovinkaan suurta nautintoa. Huokaus helpotuksesta JATille puhtaalla reitillä, mutta aikaa repussa -1294, ei niin ylintä keskitasoa enää...

JAKSO 5:

Pistevälit 20-21-22 oli meille työtä ja tuskaa. Mitat eivät osuneet yhteenkään käännökseen ja kuumeisesti mietittiin ratamestarin jekkua loppuun saakka, kun ei tullut kuittaavaa kylttiä. Puomin jälkeen asfalttitiellä ihmettelin kyllä muotoa, mutta ei tajuttu kurkata tien yli. Miinukset koneessa palattiin vielä kerran hieromaan paikkaa, mutta edelleenkin ratkaisua haettiin väärästä kohdasta ja sinne jäi kisan ensimmäinen puuttuva. AT kiitti ja kumarsi -260 pistettä

Montulla hutiloitiin eka kierros jotenkin läpi, mutta toisen alussa kasan kierto ei tuottanut onnistumista. Varsinkin kun hokattiin ekalla lenkillä pois jäänyt RT 13. No, siihen jäi se kasan kierto, ja sitä myöten helppo RT 56, kun ryhdyttiin paikkaamaan ekaa lenkkiä. Synkkä jakso kruunautui JAT:n myöhillä -548.

 

JAKSO 6:

Siirtymällä olin onneksi vielä tietämätön edellisen jakson puuttuvista, vaikka suussa vähän kaihersikin ajanhukat. Pieni monttu siististi läpi ja RT 34 kyytiin aikapisteillä -62. Ja tauolle kuulemaan selvityksiä MRT:stä. Ai mikä MRT...?

JAKSO 8:

Tauolta lähdettäessä Tercelin ensimmäinen ontuminen tämän vuoden aikana, tripin anturi irtosi ja mitat olivat poissa pelistä. Kuski sadatteli hetken ja valitteli, kun tässä vara-autossa ei ole toista anturia, kuten kilpurissa... Teollisuusalueella MRT kyytiin ja Loukkuharjun halleja kiertämään. Oli todella kiva jakso ja hauskaa kilvan ajoa Audin kanssa. Tuloslaskennassa olin tosin mieli mustana, kun RT 32 oli jäänyt keskeltä kenturaa pois. Olisi kuulemma pitänyt mennä ennen keltaista nauhaa tai jostain siitä. Häkellyin nauhasta ja oletin, että tuosta vaan nauhan mukaan näköjään mennään. Semmosia siimoja... Kisan kolmas puuttuva ja aikaa -156. Tulo-AT:lta tuli arvalla +33.

JAKSO 9:

Sitten alkoikin legendaariset alueet, joilla tuli kai joskus eksyttyä kultaisella 90-luvulla. Jenkkapirtti lähti sujumaan hyvin, tosin AT:lta arvalla -7. Autoja alkoi olla jo ruuhkaksi asti ja turha sekoilu tuli viimeisellä kiekalla, kun lähdin ajattamaan vasenta metsään väärältä tolpalta. Reitit nollille ja ajasta -343.

  

JAKSO 10: 

Sitten se alkoi... Pistevälillä 49-50 sisäänmeno ihan oikealle suoralle tielle ja sitten se "noin" 300m. Vetävä risteys oli väärän muotoinen ja katsottin eteenpäin. Ei löydetty sopivaa. Ja takaisin alkuun. Sen jälkeen sitä väärää tietä kolme sataa ja oikealle. Ei sovi, mutta nyt mennään läpi asfaltille asti ja pisteestä 52 kiinni. Kierros valtatien kautta uudestaan alkuun. Ja taas autoja edessä, onneksi myös Koivistot. Uudestaan sitä oikeaa uraa se kolme sataa ja sama väärä käännös. Mikä p****le tässä nyt on juonena?? Koivistot pakkia ja eteenpäin hetken matkaa. Ja siitähän se oikea muoto käännökselle löytyi. Eikä kilpiä... Aikaa paloi rutkasti ja nyt olikin sitten nollaamista, jotta loput pitkästä jaksosta menisi putkeen. Jatko sujuikin ihan kohtuudella ja reitit löytyivät välissä letkassa ja välillä yksin. Mitan puuttuminen hankaloitti peruskartoilla etenemistä, mutta jakson loppua kohti alkoi sujumaan, jopa RT 43 otettiin suorilla. Pistevälillä 56-57 RT 61 jälkeinen muoto ei osunut kerrasta ja halusin palata hakemaan. Oikeanlainen polku löytyikin ja samalla eräs Audi Turun seudulta. Saatiin vähän vauhdin mallia, kun tuupattiin kentän syrjää. Mutta niin vain jäi kisan neljäs RT, 63, johonkin kanervan juureen. Lopussa sentään ajatin kuskin sekä 67:n ja 42:n kautta JATille, myöhiä -1501. Audilla muuten -626...

JAKSO 11:

Ja sitten tien toiselle puolella. Tästä tykkäsin ja alku sujui ihan kohtuullisesti. Polkuviidakkoon tullessa autoja oli alueella enemmän kuin laki sallii. Ja sehän tekee poikaa, kun mennään joka suuntaan ja rännit ovat vanhaan malliin kapeita. Eka kierros vaatii aukolta uuden oton ja kun RT:n 27 jälkeen noustiin mäkeen, oli samaa paikkaa ajamassa viisi autoa. Yksi lähtö jäi huomaamatta ja tultiin pitkäksi. Paikkaamaan ei oikein pystynyt, kun väkeä oli edessä ja takana. Lopulta oli pakko ajaa ympäri koko alue ja ottaa uusiksi. Sitten sujuikin loppuun asti. Leone-parin peräkin säilyi lommoitta...;) Aika -771. 

JAKSO 13:

Olimme päässeet rauhalliseen väliin ajelemaan ja motarihengähdyksen jälkeen oli hyvä tsemppi päällä. Pisteestä 68 lähdettiin toiveikkaana monttua kohti. Pieni kulma napakasti ja ilman mittaa etsimään käännöstä oikealle. Risteys tuli ja oikealle. Heti kaksi vaihtoehtoa, ja muodolla päättelin otettavaksi oikeanpuoleisen. Pudotus pieneen monttuun, umpiperä. Takaisin ylös ja toista eteenpäin. Yritin hakea vasenta vallin viereen, mutta ei. Mikään ei täsmännyt ja taas vaikutti umpiperältä. Jälleen takaisin ja pohdintaa. Mennäänpäs kolmekymmentä metriä eteenpäin ja sieltähän se löytyi uusi ja oikea risteys. Mitta olisi ehkä pelastanut ja kiva oli kotona katsella ilmakuvista näitä vääriä monttuja... Hyvästi sujuva lopun alku. RT 74 jäi jo edellisen häkeltymyksen jalkoihin, vaikka vähän muotoja yskinkin. Annetaan mennä...

Montulla homma sujui, kunnes lähestyttiin vaihtaria 69. Taas oli autoja ympärillä ja kuski huomasi RT 37:n alasmenossa. Itsellä oli kartat sekaisin ja yritin nopeasti tsuumata jatkoa eteenpäin. Heti kun oli pudotettu alas, tajusin, että pitäisi muuten olla tuolla vallin päällä. Kuski totesi, että takaisin ei pääse. Emmekä hoksanneet katsoa, että vierestä tullut väärä ura olisi ollut ajokelpoinen myös ylöspäin. Viisaat päät yhteen, notta mitä tehtäisiin... Ainoa vaihtoehto oli ajaa koko alue ympäri ja uudestaan alusta koko monttu. Nyt olikin sitten aikaa plakkarissa jo ihan tuhdisti. Loppuviiva jo vähän paremmin Koivistojen jälkiä haistellen. Voi itku sentään, mikä seikkailu, ajasta -989.

JAKSO 14:

Viimeisenä puristuksena ekan jakson alue uudelleen ja vähän perusteellisemmin. Ennakko-AT:lle jouduttiin peesaamaan Koivistoja ja laskemaan minuutti leimaukseen, koska compusta ei ollut apuja. Kuviot menivät ihan kohtuudella läpi, vaikka kerran putosin kartalta ja RT 54:n jälkeen takavino ei meinannut asettua paikalleen. Välillä mentiin Koivistojen edellä, välillä perässä. Joitakin mutkia piti ihmetellä, mutta lopulta viimeisellä JATilla oli hyvä maku. Reitit puhtaasti ja myöhiä -598. Kisan viimeistä kylttiä piti haeskella, kun ei meinannut löytää reikää, mistä reitille olisi päässyt. Mutta lopulta sekin löysi paikkansa kortilla.

 

SUMMARUM:

Aikapisteitä kauden pohjanoteeraus 7064 ja viisi puuttuvaa. Sähellykset ja vaikeudet huomioiden seitsemäs sija ja A-luokan voitto oli kyllä todellinen yllätys. Välillä kun tuntui, ettei tästä voi kuin parantaa. Hieno kisa ja sitähän se on AS parhaimmillaan: löytämisen riemua ja tuskanhikeä :)