Kulunut viikko on ollut lomaviikkoni ja oikeaoppisesti viikonlopun Itä-Suomen reissun jälkeen onnistuin saamaan flunssan. Juuri siis silloin kun varsinaiset lomapäivät alkoivat. Ja sitä onkin sitten kestänyt kaikki varsinaiset lomapäivät. Joten mieli on ollut varsin korkealla. Ajattelin tähän tekstiin kerätä lyhyet muistelot paluukisastani Lapualta maaliskuun alusta, vaikka lumet ovatkin jo onneksi lähes sulaneet.
LAKIAN AJOT 1
Pikaisella aikataululla sain lopulta itselleni seuran, lisenssin ja vielä kuskinkin, joten paluu oli näissäkin puitteissa mahdollinen. Tulostin uudet säännöt ja yritin saada jotain tolkkua emitin käytöstä lajissa. Emit on itselleni enemmän kuin tuttu juttu, mutta sen käyttö AS-kuviossa vaikutti lievästi sanottuna monimutkaiselta. Yhtä kaikki, Kulmalan Jarin kyydissä kohti Pohjanmaata ja samalla tutustuminen talven aikaisempien kisojen papereihin. Ei mitään uutta auringon alla ja uskoin selviäväni vanhoilla pohjilla, vaikka kyseessä olikin elämäni ensimmäinen sprintti sekä A-luokka.
Kuski-Amille oli onneksi tuota kokemusta kertynyt jokunen vuosi ja sikäli oli helppo lähteä harjoittelemaan. Ja kun autokin oli vielä Subaru, niin mikäs oli ollessa. Luotto itseen oli kohdillaan, kun lähdettiin suuntaamaan mittistä väärinpäin... Itse kisassa alku oli karttakontaktiin totuttelemista ja ensimmäinen paha pysäkki "takatieltä" löytyi kyllä Willner-Vuorisen avustuksella, tunnustan. Ensimmäisen pelto löikin sitten karusti vasten kasvoja, sillä ehtiminen oli melkoisen kiikun kaakun ja mitat olivat enempi sinnepäin. Viistot urat olivat myrkkyä ja meinasin pudota useammasti. Hilljalleen homma alkoi kuitenkin luonata, vaikka yksi pysäkki jäikin jonnekin. Kunnialla selvittiin ensimmäinen jakso läpi. JATilla en sitten meinnanut uskoa sitä, että itse pitää merkata kun leimaa ja ettei uutta aikaa merkitä vai merkitäänkö vai miten se nyt oli...??? Onneksi Ami tiesi kuviot ja uskalsin luottaa.
Toisella peltokuviolla keräsin ylimääräiset, koska tällaiselle "millintarkan kartan" kesäsuunnistajalle viistojen väliurien ajamiseen ei löytynyt oikein perusteita. Puhtaasti meni kuitenkin ja nyt alkoi jo lämpiämään. Seuraavalla jaksolla menin sitten lankaan, vaikka tajusin paikan ja noteerasin radan häivytyksen kartasta. Ja vaikka mitta ei täsmännyt seuraavaan ysikymppiin, mikä kuskin kanssa ääneen todettiin. No, edelleenkään en saanut niin loivalla muodolla itseäni sinne taaemmalle uralle pois radalta. Tässä on taas mieliin palauttelua ja opettelua. Joka tapauksessa se olikin sitten se toinen puuttuva kisassa. Parilla korjauksella haettiin jokunen reitti ja se kannatti, vaikka AT-pisteissä näkyikin. Viimeiset pellot menivät jo muuten hyvin, mutta yksi väärä valinta sotki pasmat, enkä meinannut saada tajuttua korjausliikettä. Ja taas paloi aikaa. Lopun "siirtymällä" juteltiin jo mukavia, kunnes huomasin pienen pykälän kartassa, palattiin hakemaan... Lopputuloksena kuudes sija kahdella puuttuvalla. Urani paras sija A-luokassa, johtuen tosin siitä, että kilpailin ensi kertaa A-luokassa...
LAKIAN AJOT 2
Toiseen kisaan olikin jo ihan eri tunnelma lähteä, kun jonkinlainen rutiini oli löytynyt. Ja harmitus hukatuista asemista ajoi parantamaan suoritusta. Alkuliukastelu meni ihan mukavasti, vaikka viitoituspätkällä en taas heti muistanut, että mitäs tämä nyt taas tarkoittikaan. Ekalla pellolla missasin yhden risteyksen ja jouduttiin paikkaamaan ylimääräisen lenkin kautta, jolloin aikaa paloi. Kuitenkin ilman reittivirheitä, joskin jotenkin hermostuneesti selvittiin. Seuraavalla siirtymällä Justy loikki urista ja pari kertaa kävi mielessä, että koskakohan kaivetaan ja syvältä. Kuski hoiti homman eikä kaivettu.
Seuraavalla JATilla leima ja aika korttiin jo totutusti. Sitten kortti ihan oikealle asemamiehelle, jolta kortti kiitosten kanssa karttapöytään kiinni ja keskittymään seuraavaan liukasteluun. Ei tullut mieleenkään katsoa, että onko kaveri kirjoittanut uuden lähtöajan korttiin. No, ei ollut ei. Pyörityksellä tuli havaittua ensimmäistä kisaa huonommat ja liukkaammat pohjat, jolloin useamman kerran Subaru jatkoi matkaansa tangentin suuntaan kuskin ja kartturin tahdon vastaisesti. Nyt alkoi sitten olla M-luokan menopelejä toisella varvillaan mestoilla ja välillä olin pulassa, kun ajatus ei luistanut. Yksi moka ja taas paikattiin lenkin kautta. Ylpeä olin kuitenkin siitä, että paikkasin 09-kilven (vai mikä se siinä taaemmassa etuvasemmassa oli???), kun jatko ei sopinut. Maku oli kuitenkin karvas JATilla, ja kuskikin taisi todeta: "Kyllä ekassa sujui paremmin."
Välilenkin liukastelussa löysin talon pihasta pysäkin ja pikatiellä päätin, että toinen kerta pellolla vedetään skarpimmin. Niin kävikin, vaikka taas vedettiin leimasta läpi miljoonaa ja pakilla tultiin 50 metriä häntä koipien välissä. Riemurinnoin saatoin ABC:llä todeta, että reitti tuli puhtaasti, vaikka siltä ei todellakaan tuntunut tupellusteni keskellä. Tupellukset näkyivät sitten ajassa, mutta joka tapauksessa kakkossija ja pytyt nousupisteiden kera kotiin. Toki tällä kertaa urheilullisen tuomion sävyttämänä, koska sääntöjä tiukasti tulkiten olisimme kuuluneet sijalle 9. Kiitos, kun ette vieneet riemuani onnistuneen suorituksen tuomasta sijasta, varsinkin lähtökohdat huomioon ottaen.
Yhteenvetona voi todeta, että tavoite täyttyi, sillä kisailu oli äärimmäisen mukavaa. Ja siksipä jäinkin koukkuun. Nyt odotellaan kevättä ja Forssan harkkaria. Sinne on taas kuski haussa :)
Loppuhuomiona totean vielä sen, että vuodesta 1998 emit-leimauksen kanssa touhunneena olen sitä mieltä, että AS:n puolella tuo emitin käyttö on kyllä vielä melkoista rakettitiedettä, eikä kovin helppoa omaksua etenkään aloittelijan. Tosin kun sitten käytännössä testasi, niin aukesi vähän paremmin. Siis vähän... Mutta eiköhän siihenkin vielä kehitystä tule.
