Pohjoisen pyöritykset

Päivitetty 23.7., karttakuvia

Kesäloman keskeltä suunnattiin Kemin ja Oulun AS-tantereille hakemaan jatkoa Lapuan avauskisan pokaaleille. Alkukesä meni oman kisan värkkäyksessä ja jo silloin oli vasemman polven kivut melko mittavia. Kisajärjestelyjen jälkeen kävin varmistamassa oman diagnoosini eli kyseessä oli polvikierukan repeämä. Koska kyseessä oli työtapaturma, pääsin nauttimaan vakuutusyhtiön hellästä huomasta ja kukkarosta. SM-kisaviikon tiistaina sain puhelun, että "torstaina sitten leikattaisiin se sun polvesi..." Vaihtoehtoja ei ollut ja aloitin kuumeisen pohdinnan, jotta näinköhän jää pohjoisen reissu tekemättä. Varoitin Anssia samantien, että nyt voi olla tilanne huono tai vielä pahempi. Operaatio sujui onneksi hyvin ja torstai-iltana uskalsin ilmoittaa, että eiköhän lähdetä ainakin koittamaan.

Menomatkalla perjantaina koitin hakea jalalle sopivaa asentoa, jotta turvotus lähtisi edes jotenkin laskemaan. Keppeihin oli vielä syytä turvautua ja iltaruokailu Tupoksessa ei lupaillut vielä kovin ruusuista oloa. Aamulla tilanne oli jo rahtusen parempi ja lääkkeillä kiputilatkin pysyivät kurissa. Vermeet kasaan ja tihkusateessa kohti Kemiä. Kisapaikalla parit selitykset siitä, että miksi näin... Huoneessa valmistin kisarepun (=sidetarpeet, viisi kylmäpussia ja roimasti buranaa + normi juomapullo-banaani -setti) ja katselin kinttu ylhäällä miesten MM-viestiä telkkarista. Edellisvuoden perusteella odotin innolla kisaa: hyviä pyörityksiä ja tarkkoja peruskartta-asemia. Vatsanpohjassa kipristeli kieltämättä SM-johto, häntäpään lähtöpaikka ja erityisesti pelko jalan kestämisestä.

Paperit kouraan ja heti ensimmäisillä kolmella pistevälillä hyviä kylttejä kera reippaan aikapyynnin. Totesinkin kuskille, että pelin henki on selvillä. Mittiksen perään pieni pyöritys, jossa emit-AT sisääntulossa. Alku hyvin, mutta takapiikin haussa oli kyltti kaatunut nokilleen ja Anssi joutui jalkautumaan nostamaan sen näkyville. Isolle tielle noustessa aika ihan kohdillaan ja vasurimutkassa haistoin sähkölinjalle menon. Yhtään ei lopulta jäänyt hyviä ja JATille saimme tulla ihan kunnolla, jotta nolla pysyi taulussa.

Toiselle jaksolle tarjottiin nopeaa ja melko selkeää kangasta sekä monttua. Vauhtia sai tässäkin pitää ja ehkä olimme vielä hiukan unessa, kun pätkiä ajettiin paljon aika-ajolla. Yksi hassi tuli välillä 17-18, kun käskin epähuomiossa 70m ennen oikeaa kääntymistä metsään, josta löytyi pahaksi onneksi RAVin mentävä traktoriura. Aikaa paloi reilu puoli minuuttia ja Koivistot alkoivat vilkkua peräpeilissä. Jatko meni paremmin ja hyvät kyltit 80 ja 81 tulivat kerrasta kyytiin. Jakson päättäneellä soralaanilla tuli sitten kisan pahin kömmähdys, kun 23-24 välillä oli keskeyttänyt Opel melkein reitin tukkona ja Anssi teki näyttävän ohituksen penkan puolelta. Pelkäsin, että kohta ollaan tällä koivella työntöhommissa ja hukkasin sijaintini. Jatko ei sopinut ja minuutti meni ihmetellessä ja Koivistot pääsivät kuittaamaan. Maltilla jakso kuitenkin loppuun ja ovela RT 66 korttiin. Jakson opetus: kuski hoitaa ajamisen ja kartturi keskittyy vain karttoihin, ollaan sitten vaikka pää alaspäin uran sivussa ;) Ja nyt ei ollut edes lähelläkään... Ajassa siis rumasti -276.

Kolmannelle jaksolle lähtiessä piti heti olla tarkkana, mutta ajollisesti sorruimme taas aika-ajon tuuditukseen ja menimme turhan rauhassa. Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo hoksata, että koko ajan saa mennä ja siltikin ollaan myöhässä. Polkupätkät ihan hyvin ja asemat kerrasta, mutta myöhiä -55. JATilta lähtö tarjosi pienen kulman ja kaikki piti olla selvää. Mutta kuinkas ollakaan Koivistot kurvasivat takaisin ja omatkin pasmat sekosivat. Hetki katselua ja varmistusta ja sitten Starletin perään. Ekalla kartalla vielä kulmien tökkimistä eli kone lauloi taas miinusta. Sitten mentiinkin peräkkäin väli-AT, joka kiitti ja kumarsi meille -56, ei hyvä. Loppujakso oli vähän samanhenkistä ja kartat eivät ihan osuneet omiin tulkintoihin, joten pari varmistusta piti tehdä. Lopusta kyltit kuitenkin kyytiin ja JATilta karut lukemat -262. Tähän asti ei oltu aikapisteillä juhlittu.

Matka jatkui metsistä takaisin kohti Keminmaata ja matkalla oli kolme hyvää asemaa peruskartalla. Juuri näistä tykkään eli koko ajan pitää lukea ja olla tarkkana. Vielä ennen "ennakkovapaata" JATia laskettelumäen parkkikselta kyltti heinikosta. Tässä vaiheessa vaihdoin jääpussin jalkaan ja katsastelin tilannetta. Jalka ei ollut rajoittanut menoa, vaan tökkimiset olivat johtuneet pääkopasta. Karttoja odotellessa kuuntelimme Audien suhinaa ja koitimme tolkuttaa malttia omaan tekemiseen. Nopea jakso riipaistiin kohtuullisen hyvin, vaikka nuotti ei ihan tuntunutkaan täydellisen sopivalta. Ajasta -56 ja nopeimman kolmanneksen porukoissa. Siirtymällä tauolle oli taas pari ovelaa reittiä, viimoisena se 50000-kartalla sisääntulo kärryn takaa, sitä kuuluisaa ohkaisen ohutta :)

Tauon jälkeen lähdettiin kohti rantamaisemia, joissa viime vuonnakin seikkailtiin. Matkalla taisi olla jotain Kemi-yhtiön pihoja, joissa kierreltiin ja sitten löytyi se ensimmäinen meidät koijannut kyltti eli 08 vanhanpohjalla. Risteyksessä keskityin vastaantulevaaan autoon ja tietä ylittäneeseen pyöräilijään eli mitta ja muoto jäi katsomatta. Harmillisesti videolta puuttuu juuri tuo kohta, jotta näkisi, miltä tilanne autosta oikein näytti.

Matka jatkui metsätielle, jossa silmissä välähti pari mutkaa edessä ikäänkuin kyltit ja jäimme pudottamaan ennakkosekunnit pois. Ja olihan siellä AT. Odotellessamme katsoin, että jatkossa on jotain hämärää ja seuraavalle JATille tulo on vähän erikoinen. AT:n jälkeen kerrasta polulle vasempaan ja jatko kivisiä rännejä pitkin toimi hyvin. Nostimme itsemme taas Koivistojen edelle ja onnistuimme nollaamaan sekä AT:n että JATin.

Seuraavalle monttualueelle sisääntulo vähän onnahteli, kun mitta ei osunut takavinoon kääntymiseen ja mentiin yhtä liian aikaisin, kunnes tilanne selvisi ja teimme korjauksen. Loppujaksolla oli hyviä kylttejä ja meno alkoi maistua. Jokivarren venesatamaan siirryttäessä olisi pitänyt vetää kovempaa, mutta tie oli jo melkoisilla spooreilla ja halusin pysyä kartalla. Loppujaksolla kyltit kyytiin yhdellä peruutuksella. Eniten ahdisti tiellä kävellyt nuori nainen lastenvaunuineen, kun olisi pitänyt pöllyttää soraa... JAT 9:ltä kuitenkin ihan OK tulos -303.

Sitten siirryttiinkiin tutuille poluille radan yli ja hienolle mäntykankaalle. Ajatus oli mennä tarkalla kartanluvulla ja sujuvasti ilman hasardeja. Alku lähti kohtuullisen hyvin ja kylttejä tuli vastaan melko säästeliäästi. Polut olivat kaivautuneet syville urille ja paikoin koitin varoa jalan kolhimista. Lähes koko ajan mentiin eteenpäin ja ihan paria peruutusta lukuunottamatta meno alkoi jo lämmetä, olihan kisaa takana jo 3,5 tuntia ;) Samalla havaitsimme, että talven neloset Koivusaari-Mäkelä seisoivat reitillä ja opastivat herrasmiesmäisesti vierestä ohi. Seuraavalla kierroksella myös talven kakkoset Laine-Virtanen olivat ulkoistaneet itsensä Starletista. Viimeisellä kierroksella Anssi epäili ääneen, että taitaa olla rengas mennyt, kun tuntuu oudolta. Koska matkaa JATille oli niin vähän, päätettiin ajaa ja katsoa vasta sitten. Kyltit kyytiin ja leima emitiin: -372 eli ihan hyvää tasoa.

Auto oli kunnossa ja matka jatkui pieneen metsikköön, jossa jo edellisenä vuonna väännettiin. Mennessä AT ja sitten pientä kieputusta pari karttaa. Sorruin itselleni epätyypilliseen tekoon eli vikalla lenkillä katsoin, että kaikki urat on  jo ajettu ja järkeilimme pari sekuntia paikallamme, että tuosta tuonne ja sitten pois, siinä ei ole enää mitään... Paitsi se RT 58, josta tuli kisan toinen puuttuvamme ja pudotti meidät kakkossijalta pois. Todella typerä ja harmillinen virhe. Vielä ennen JATia tarpeettomat tökkimiset ja aikapisteitä -102. Jakson opetus: ei kannata ryhtyä mestaroimaan ja muka säästää muutama sekunti aikaa, kun tuloksena on ajamaton pätkä kera RT:n ja 600 p. takkiin.

Toisella tauolla kuunneltiin leukavia juttuja Ludmiloista ja iskarin yläpäistä, itse nappasin buranat ja vaihdoin kylmäpussin. Teollisuusalueen läpi ajeltiin ja otettiin emit-AT. Siitä alkoi sitten siirtymä loppuhuipennukseen eli takaisin alkukisan kankaille. Peruskartalla pyynnit oli taas kohdillaan ja se mentiin, mitä kartanlukijan varmuus antoi myöten. Matkalla oli yksi ennakko-AT, johon menimme kurinalaisesti nollilla. Heti perään hieno asema (RT 58) ja mahtavaa peruskarttasuunnistusta muutama pisteväli. Yksi kisan ratkaisupaikoista oli RT 96 eli T-risteys, josta jatkettiin oikealle ja heti piti kaartaa jyrkempää vasenta. Mekin vedimme pienellä myöhällä ensin päätietä, mutta en kelpuuttanut jatkoa liian loivana ja bongasin paluujäljen. Sukkasillaan takaisin ja kyltti korttiin todeten kuskille: "Tää on muuten iso asema." Ja meille se oli. Jatkossa vielä pari napakkaa lisää ja tietysti väli-AT (-15), jonka perään vielä yksi tarkka RT. JATille koitettiin tulla mitä pystyttiin, mutta kelloon jäi vielä pieni myöhä. Mahtava perinteitä henkivä jakso!

Viimeinen suunnistusrypistys alkoi montusta ja päättyi kankaalle. Nyt oli kylttejä reilummin ja pää piti pitää kylmänä, silti koko ajan jalka suorana edeten. Jakson alussa oli vielä toinen iso asema eli RT 87, jonka mekin haimme takakautta. Mitan lyhyys jäi yskittämään ja lopullisesti jatkon tulo väärään kohtaan käännätti kelkan. Jatko sujui hyvin ja loppua kohti meno vain parani ja kellotimmekin viimeiselle jaksolle aikapohjat, -281.

Maalisiirtymällä huokailin, että saipahan taas tehdä töitä ja onneksi polvi kesti hyvin. Kisan jälkeen hilpeä yhdessäolo porukalla oli kruunu hienolle kisalle, joka toi meille hyvän kolmannen sijan. Vaikka välillä tuntui, että aikaa kului paljonkin, olimme silti ihan ehtiväisiä ja tulos oli hyvä. Nostan hattua Sjöberg-Mamialle, jotka selvittivät reitin puhtaasti ja ansaitsivat voiton. SM-tilanne meni entistä sekaisemmaksi, kun muutamille tuli keskeytys ja tulokset menivät ristiin. Oikeastaan vain meillä on kaksi hyvää sijoitusta ja sikäli on hyvä lähteä syksyllä jatkamaan sarjaa Varsinais-Suomeen.

Tulokset täältä.

Raportti OMUn kisasta vähän myöhemmin...