SM-kauden päätös ansaitsee tällä kertaa omassa skaalassani vuoden parhaan kisan tittelin. Vaativuus ja kesto olivat arvokisan mukaiset eikä piirroksissakaan isompaa valittamista. Vanhoja klassikkoalueita pääsi pitkästä aikaa koluamaan ja tarjolla oli monenmoista kuviota. Omalla kohdalla kisa jäi mieleen lukuisista kommelluksista ja jopa pienistä ongelmistakin. Lopulta maaliin päästyämme kisamakkarassa olikin yllättävän hyvä maku ja uran paras SM-sijoitus kruunasi arvosarjamme.
Nyt on aika suunnata katseet kohti tulevaa ja talven kisoja. Lunta tuntuisi vihdoin tulevan riittävästi, jotta kalenteriin eksyneet talvikisat päästään ajamaan suunnitellusti. Alustavasti tarkoitus on lähteä kaikkiin mukaan ja tilannehan on melko mielenkiintoinen, kun hyppäys B:stä M-luokkaan toteutuu parin viikon päästä Armonlaaksossa. Jonkinlaista havinaa on siivissä, kun pääsen vihdoin isän ja sedän jalanjäljille Mestareiden menoon mukaan. No, toki oma luokitus on vasta A, mutta kun tuo kuski...
Joten seuraavan kerran on raporttia luvassa ensimmäisten penkkojen pölinästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti