Lapuan kaksijakoisten tunnelmien jälkeen lähdettiin Renkoon hakemaan oikeaa suhdetta vauhdille ja suunnistukselle eli ns. SM-vauhtia. Lähtöpaikka oli sopiva alkupäässä ja fiilikset sopivan jännittyneet. Alku toi pientä shokkia, kun mittis oli jotain ihan muuta kuin ilmoitettu. Päätettiin olla tekemättä korjauksia ja testattiin vielä ennen ekaa JATtia oman mittarin toiminta, josko jotain vikaa olisi. Ei onneksi ollut ja näin jatkettiin ilman toimenpiteitä.
Ekalla jaksolla meno oli melko helppoa ja sujuvaa pellolla, mutta ratamestarin hyvä paikka puri juuri ennen vaihtopiste seiskaa ja taulu 97 jäi viereiselle uralle. Tässä videota, joka leikkautuu juuri sopivasti poikki ennen tuota paikkaa...;) Siitä siis kisan ainoa suunnistamalla pois jäänyt kyltti.
Loppujakso metsikössä oli melkoista off roadia ja tavoite oli pysyä ladulla kalusto ehjänä. Muutama suunnistustakerrus tuli, mikä näkyi ajassa, -629.
Toiselle pyöritykselle mennessä oli pari mukavaa peruskarttakikkaa, pitkästä aikaa. Pellolla huomattiin, että alueella pyöri myös B- ja jopa C-luokkalaisia eli liikennettä oli tarjolla. Kaarevia muotoja, mutta melko rehellisen tuntuista menoa. Muutamin paikoin jouduttiin hitaamman taakse ja kerran ohituksen jälkeen sohlasin. Karttaa vaihdettiin sähäkästi ja välillä oli pallo hukassa. Jakso meni läpi vain parilla peruutuksella, mutta silti oltiin M-luokan hitaimpia!? AT:t -176.
Pienellä peruskarttalenkillä löydettiin kyltti sekä palauttava, ja AT:llekin tultiin nollilla. Kiitos mittiksen korjaamattomuuden. Toisen kerran sama pelto läpi ja luonnollisesti myös nyt oli ruuhkaa. Meno oli sujuvampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt sitten kävi Lapuan tapaan työtapaturma eli välillä 25-26 A-lenkillä ajoimme läpi kyltistä 89 ja kisan toinen puuttuva oli tosiasia. Ajassa olimme tällä kertaa toiseksi nopeimpia, -216.
Taas siirryttiin peruskartalla ja otettiin heti palauttava kyytiin. Suurin vaikeus oli aluksi löytää oikea karttalehti, jossa ko. pisteväli sijaitsi. AT:lle ajoimme koneen mukaan nollille, mutta tulokset näyttivät -369... Itse jakso oli hienoa peltopyöritystä. Kaarevia uria ja monen lähtöjä lukuisa kierrosmäärä. Nyt alkoi olla jo sujuvuuden tunnetta rinnassa ja pakituksia tuli hyvin vähän. Viimeisellä pistevälillä en niellyt peltotien edestä tehty ysikymppiä ja pyysin pari kertaa uudelleen. Ajassa toiseksi parhaiten, -632.
Peruskarttapätkällä oli taas riemastuttavasti pari jekkua ja palauttava, jotka saivat pysymään hereillä. Sitä perinteistä meininkiä, hyvä! Sotkalinnan pyörityksestä olin hässäkän keskellä onnistunut repäisemään palan karttaa pois, mutta onneksi ei vaikuttanut tahtiin. Kiemurat olivat melko selkeät ja koitin jopa oikaista viimeisen lenkin, mutta hiukan kankeasti tuli toteutettua. Ehkä jotain säästettiin, aikaa keskikastin -109.
Tauolle kurvailtiin ilman isompia kommelluksia. Tauon jälkeen vedettiin vielä kertaalleen ensimmäisen jakson pelto ja metsä uudelleen. Omasta mielestäni tämä oli tarpeetonta, siinä määrin karussa kunnossa olivat urat. Tein yhden vaihtopistemokan Lapuan syndrooman vaivaamana, mikä maksoi vähän turhaa peruuttelua ajan ja kiroilun kera. Muuten homma tuli ihan sujuvasti, aikaa -578 ja taas keskikastia.
Viimeiselle pellolle siirtyessä aloin vähän huolestumaan korttien täyttymisestä ja lopulta tyhjää jäikin vain kolme riviä. Viimeinen pelto Rengon keskustan liepeillä oli ihan hauskaa menoa. Yksi ohari sattui, ja peruuttelu maksoi jonkun verran turhaa. Muuten meni sujuvasti ja koitettiin tulla se mitä päästiin. Ajassa viidensiä -170 lukemilla.
Lopputulos oli siis kaksi puuttuvaa ja 2879 aikapistettä. Puhdas reitti olisi riittänyt kakkossijaan eli aika oli melko hyvin linjassa aiempaan. Hyvää oli se, että loppua kohden meno tuntui paranevan. Tuloksiin kirjautui kuitenkin vasta sija 6 / 9 eli peli on melko armotonta mestareiden joukossa.
Kisa oli mukava ja tarjosi haastetta koko rahalla. Peruskarttajekut olivat hyvää vaihtelua nykyiseen pyöritykset-siirtymä -rytmiin. Paikoin kalusto oli kovilla, mutta uskollinen Tercel vei eteenpäin tuttuun tapaan. Tuloksia sai odotella jokseenkin pitkään ja jotain hämärää noissa ajoissa oli... Mutta se on joskus sellaista. Kiitokset AAU:n väelle hyvästä kisasta!
