Kausikatsaus jatkuu: Syyskuu 2013

Nyt on tullut käytyä pokkailemassa ja oltu muutamassakin julkaisussa esillä, lähinnä ja onneksi vihreä mamba on ollut juttujen kuvituksena. Hanaa!-lehden puolella oli tosin muutama ihan hauska historiakuvakin ja haastattelussa käytiin kuvioita läpi melko moneltakin kantilta.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aikahyppy takaisin syyskuuhun. Elokuun kansallisten jälkeen Anssi päivitti auton alustaa taas napsun paremmaksi ja ennen NaSU:n SM-kisaa käytiin ajamassa shakedown Lammin harkkarissa. Yksi pelto, yksi piha ja yksi rata + muutama jäynä siirtymillä = tunnin touhu. Mielestäni täysin käypäinen harkkariksi ja piisaa ainakin minulle arki-illan tavarana. Saatiin vielä ruuvimeisselisetti palkinnoksi.

Jotain aivan muuta olikin sitten luvassa lauantaina 7.9., kun siirtyiltiin Auraan kauden kolmanteen SM-kisaan. Sopivaa kutkutusta oli mahassa, koska teoriassa mitalin, ja jopa kullan, varmistaminen olisi mahdollista. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, kunnon kesäkisa siis. Joku varoitteli jostain lentokentästä jotain, mitä lieni huhuja...

Lähtöpaikka oli viimeisenä ja alku sujuteltiin aika rivakasti peltomaisemissa yhden pihan kautta kohti Loimaa-Oripää -akselia. Toinen jakso oli jo vauhdikasta vääntöä montulla ja teollisuushallien nurkissa. Keskellä jaksoa MRT pomppasi silmille, mutta onneksi olin viisaampi kuin vuosi takaperin ja kortti oli kunnossa käden ojentuessa. Ajallisesti oltiin kohtuullisesti kärjen vauhdissa eikä ongelmia ollut. Nautittavaa touhua. Seuraavaan jaksoon tuli pykälä lisää haastetta. Valtaisa monttualue, jonka alku oli selkeä ja aikaakin melko runsaasti. Sitten pieni siirtymä soratietä ja hupsis! AT köllötti mutkan takana. Onneksi olimme tarkkoina ja korttiin kirjattiin kisan pienimmät ennakot. Jakson loppuosalla oli pari pahaa kylttiä ja joukko muitakin hyviä asemia. Vauhtia olisi pystynyt pitämään, mutta kartanluku pätki pari kertaa ja muutamasti hierottiin turhia, ajassa keskikastia vajaan viiden minuutin myöhillä.

"Verryttely" oli nyt saatu suoritettu ja kisaa oli takana kaksi tuntia. Pölyn leijuessa siirryttiin Oripään kentän kankaille. Ensimmäinen sivallus oli tien vieressä melko selkeät polkukuviot. Kylttejä oli maastossa enemmän tarjolla kuin viivaan sopi ja aika itsepäisesti otettiin vain oikeat. Muutaman kerran kylttejä vastaan ajettaessa usko horjahteli, mutta tieto alueelle palaamisesta myöhemmissä kisan vaiheissa antoi luottamusta. Päivänvalo auttoi huomattavasti ja ajassa ehdittiin viiden kärkeen.

Seuraava pätkä tarjosi sitten ensimmäiset "Pitkät linjat" ja yritin haistella liian ovelia, enkä luottanut kartan polkuihin, vaikka olisi vaan pitänyt. Pari muutakin hassia tuli, mutta toistaiseksi kyltit pysyivät kyydissä. Ajassa turautettiin se 100p. "normaaleja" kärkiautoja hitaammin, Lundahl-Bitter oli aivan suvereeni pari satalukua muita nopeampana.

Jatko oli sitten taas erilaista polkuviidakkoa, jossa ruksit näkyivät melko selkeästi ja meno olisi ainakin teoriassa pitänyt olla sujuvampaa. Tälle jaksolle jäi sitten ensimmäinen puuttuva, kun tyhjän päällä ollut muoto ei kilistänyt kelloja, vaan ajatin isoa uraa ohi kyltin 42. Ei muistikuvia tilanteesta. Jakson loppuun tuli vielä erimoisia kaivantoja sisältänyt polukko, jossa itselläni oli vähän vaikeuksia sovittaa kartta maastoon. Pari uusintaottoa ja vielä JATille hain huikeaa aukon lävitse, kun viivan muoto ei mielestäni osunut ilmeisesti tarkoitettuun uraan. Ajassa taas satakunta pinnaa nopeimmille. Seuraavaksi siirryttiin kiitoradan ympäri kymppitonnilla, josta pimenevässä illassa ei saanut juurikaan selvää. Jotain koukittiin, mutta ehdittiin AT:lle nollille.

Ja sitten... Pimeys oli laskeutunut, kentän takana metsässä vilkkui "kymmeniä" valoja ja heti lähtöura jouduttiin ottamaan uusiksi. Tästä ei hyvä seuraa. Tällä alueella polut olivat pieniä niin kartalla kuin maastossakin eikä kivien koossakaan ollut kehumista näin pirkanmaalaisessa mittapuussa. Lisäksi välillä tuntui, että onkohan tämä nyt kartan polku vai ei, kun sammal tuntui kovin vähän ajetulta. Maastoon oli sijoiteltu melkoinen määrä krepattuja puita, mutta mahtoikohan ihan kaikki olleet ihan kaikissa kartoissa... Aikaa kuluikin sitten jo yli yhdeksän minuuttia ihanneajan päälle, mutta vielä tällä kierroksella kaikki kyltit tulivat mukaan. Ennen tauolle siirtymistä oli vielä kevyt kymppitonnin pätkä, jossa kaiveltiin muutamassakin kulmassa, mutta mitään ei kaiketi pitänytkään löytyä korttiin. Päässä oli tietysti AT, josta lähes kolme minuuttia miinusta korttiin.

Tauolla olo oli jotenkin lohduton, kun tiesi, että kohta vedetään samat neljä jaksoa kentän ympäristössä uudelleen. Tauon katselmuksen mukaan olimme ohittaneet muutaman auton, mutta muuten oli aika hiljaista edessä. Banaani löysi paikkansa ja uudella energialla lähdimme selättämään jaksoja. Aluksi taas tienvieri, jossa pahin paikka oli heti ensimmäisellä pistevälillä, kun lenkin jälkeen piti poiketa oikealle ihan reunimmaiselle uralle. Kuski uskalsi luottaa, vaikka pyytämäni jälki oli hyvin ajamattoman oloinen. Jakso meni muuten hyvin ja otimme suvereenit sekunnin aikapohjat, kuitenkin yli viisi minuuttia päälle ratamestarin laskeman.

Ja perään pitkät linjat toistamiseen. Nyt ei sitten enää mentykäään linjojen suuntaan, vaan juurikin poikittain tai jopa viistosti. Ruksit antoivat edes jonkinlaista turvaa, mutta välillä homma oli sitä kuuluisaa herran haltuunottoa. Siltikin etenimme yllättävän hyvin pitkiä pätkiä, vastapainoksi muutamaa kohtaa hierottiin sitten urakalla. Taas tuli huomattua, kuinka helposti suunta sekoaa, kun otetaan ympäri ja koitetaan löytää äskeinen paikka uudestaan. Aikaa paloi vähän turhuuksiin varsinkin lopussa, mutta reitit jälleen nollille eli yhä rasitteena vain yksi puuttuva ja enää kaksi jaksoa kisaa jäljellä.

Seuraavalla jaksolla tulikin sitten heti se toinen reittivirhe ja tällä kertaa typerä sellainen. Homma eteni yhtä turhaa hieromista lukuunottamatta aika hallitusti ja sujuvasti, mutta kahden rinnakkaisen kilvitetyn uran kohdalla kävi lapsus. Totesin Anssille molemmat urat ja kyltit nähdessämme, että mielestäni se on tämä ja kokeillaan kuinka jatkuu. En ollut ihan varma, mutta pääsin jatkolle riittävän hyvin ja unohdin, että molemmat olisi pitänyt epävarmuudessa laittaa korttiin.  Kirjoitin vain sen ajamamme uran kyltin (17) ja jätin sen oikean numeron viereiseltä uralta (54) laittamatta. Ajassakin valuimme heikoimpaan kolmannekseen.

Viimeinen rypistys oli sitten todellinen grande finale, kun iso polkuhässäkkä rukseineen paketoitiin kolmella pitkällä pistevälillä. Meilläkin meni todella hieromiseksi, vaikka heti alusta löysin yhden ratkaisukyltin (39) kerrasta kiven nurkalta. Sitten alkoikin vaikeudet, kun tein hommasta itselleni liian vaikeata. Loput kaksi puuttuvaa tulikin sitten peräkkäin, toinen ihan halvalla ja toinen puhtaasti suunnistamalla. Jostain kumman syystä kirjoitin kyltin 36 korttiini 39:ksi ja heti perään kyltti 34 jäi vain taidon puutteessa löytämättä eli ei ajettu ilmeisesti riittävän pitkälle, vaan otettiin käännös liian aikaisin. Muutamaan kertaan haetutin ihan turhia kulmia uudestaan, kun olisi vaan pitänyt luottaa, ettei mitään ole ja jatkaa matkaa. Kun korteissakin oli tilaa, olisi voinut, ja näin tuli välillä tehtyäkin, läiskiä kaikki kivenheiton päässä olleet kyltit korttiin. Lopulta päästiin pois ja viimeisellä jaksolla aikaa kului vaatimattomasti lähes puoli tuntia yli ihanteen. Ja ennen kuin päästiin maalisiirtymälle, oli vielä selvitettävä uudelleen viiva alueelta pois, ja tällä kertaa parilla kyltillä ryyditettynä.

Maalisiirtymällä huomasin, että kisa oli todella käynyt voimille ja aloin ymmärtää paremmin edellisen syksyn Siikakankaan kävijöitä. Tuloslaskentapaikalla olin kuitenkin hyvällä mielellä, sillä mielestäni kisa oli hieno ja todella SM-arvoinen. Eikä polkuviidakot lopulta olleet mitään mahdottomia, kuten kärkiparit osoittivat. Meidän hölmöilyt maksoivat vähintään sen kolmossijan, mutta silti olimme tyytyväisiä, että moisilla aikapisteillä saavutimme kuitenkin nelospaikan ja varmistimme käytännössä SM-mitalin.

SM-kultaa!!

Vajaa vuorokausi viimeisen kisan jälkeen ei ole vielä paljon ehtinyt pohtimaan, mutta tyytyväisyyden keskellä alkaa hiljalleen huomaamaan, mitä tuli tehtyä ja kuinka tiukille meni. Kiitokset kaikille onnitteluista ja tietysti AAU:n porukalle eilisestä kisasta. Tarkempia raportteja ja tarinoita syys-lokakuun kisoista seuraa tulevina viikkoina, kun saa aikaiseksi istahtaa koneelle. Tämän vuoden kisataistot ovat nyt hiljenneet ja jäämme odottamaan tulevaa kautta.

Kalen eilisin sanoin: "Tämä tuli kyllä jo pari vuotta etuajassa."

Elokuun kisasalaatti

Päivitystahti verkkaistuu edelleenkin, mutta ei anneta periksi. Elokuun koittaessa aika loppuu aina kuin seinään, ja etenkin tänä vuonna töiden alku on tuottanut liikaa aikahävikkiä turhanpäiväisiltä harrasteilta. Mutta onneksi ajamaan on sentään päästy ja reittejä on koluttu siellä ja täällä. Viime tekstin lopussa lupailin käyväni jossain "ihan muualla", mikäli polvi kestäisi. Ei varsinaisesti kestänyt, mutta kävin kuitenkin. Eli osallistuin pyöräsuunnistuskisaan Ylöjärven harjumaisemissa ja etenkin sprinttikisa vanhan soramontun pohjalla oli hienoa touhua. Jos siis olisi ehtinyt saamaan jotain selvää kartasta samalla kun koitti ajaa tai oikeammin pysyä pystyssä. Onnistuin sentään voittamaan vanhat AS-konkarit niukasti, vaikka "keskimatkan" kisassa (1h20min meikäläiselle) tuntui jo siltä, että nyt tulee pataan rumasti. Sen verran monta kertaa työnsin pyörää ja ihmettelin, jotta mten täällä voi ajaa... Mausteeksi sprintin kartta ja täältä tulokset. Alueella on muuten muinoin ollut jokkisratakin, josta on jäljellä vielä lähtöpaikka. Olisi muuten makea AS-paikka, varsinkin pimeällä. Nykyään paikalla on frisbeegolfin rata, eikä lupaa varmasti kovin helpolla heruisi. Onhan alue vielä sitä kuuluisaa pohjavesialuetta...

Lopen harkkari 13.8.2013

 

Itse ASiaan päästiin syksyn puolella Lopella, kun "kantasarjan" osakisa ajeltiin 13.8. lähtien Launosen huoltsikalta. LopUAn harkkarit ovat olleet joka kerran hyviä, eikä tämäkään syksy tehnyt poikkeusta. Alkuun kurvailtiin Miilunmäen montun kautta tutulle montulle, jossa SM-kisassa 2011 ihmettelin kasojen eroavaisuuksia. Tällä kertaa tunnuspiirteenä olivat merkatut tolpat, joita alueella piisasikin oikein kunnolla. Homma tuntui istuvan aika kivasti koko ajan ja piirtelimme jälkiä muille. Yksi selkeä virhe kuitenkin tuli ja puuttuva rankaisi armotta. Sopivasti häivytetty kasa ja sen takana ollut kyltti kelpasi, vaikka oikeaan käännökseen olisi ollut vielä matkaa. JATille mennessä jouduimme jopa odottelemaan, joten huolellisuuteen olisi ollut varaa. Jaksolla oli todella paljon kylttejä ja joukossa muutama todella hyvä asema. Matka jatkui taas Miilunmäen kautta valtatielle, jonka varresta otettiin parin vuoden takaa tuttu piha marjapensaineen ja metsäurineen. Tälläkin kertaa yksi turha lenkki tuli sohaistua, kun piti korjata, mutta muuten oli mukavata. Lopuksi vielä varikkohallin kautta LopUAn kerhotilaan toteamaan tilanteet. Hyvät aikapisteet eivät tunnin rykäisyssä auttaneet, kun Lundahl-Bitter ajoi puhtaasti. Mutta hyviä kakkosia kuitenkin :)

Heinämiehen lenkki 17.8.2013, FoSUA

 

Hämäläinen tupla alkoi Forssan kisalla, joka oli tällä kertaa viety jo melkoisen etelään omasta näkövinkkelistä. Lähtö tapahtui jo puoliksi Uudenmaan puolelta ja maalikin Portaassa asti. Kisassa ajettiin Cupin hengen mukaisesti "nolla-autoina" ja sehän sopi hyvinkin. Alku kurvattiin pienessä montussa, josta lähdettäessä otettiin vanhanpohja. Homma meni ihan muikeasti ja alusta asti oli selvää, ettei ajan kanssa kannattanut kuhnia. Matka jatkui asfaltilla kohti pientä jaksoa, jolta löytyi mm. hevosaitausta. Kolmas pyöritys kurvailtiin hiljenneen metsäopiston pihalla. Juuri ennen JATia jäin ihmettelemään karttaa ja pyysin turhan varmistuskierroksen, jolloin nollille menossa ollut jakso päätyikin minuutin miinukselle. Seuraavaksi siirryttiin metsäautoteitä pitkin pienelle montulle, jossa koivujen keskellä tulkittiin uria ja kuviorajoja. Jakso meni kuitenkin ihan napakasti ja olimme valmiita "ratkaisujaksoille". Lentokenttäsuoran ympärillä kurvailtiin lyhyet vedot ja ensimmäisellä hukkasin ensimmäisen kyltin juuri ennen JATia. Jokin haisi kääntymisen muodossa ja mitassa (RT 33), mutta en saanut oikein mitään sanotuksi ja aiempi karttojen suurpiirteisyys hyväksytti vetävän uran. Ja sitten kentän päässä kantojen keskellä olin huolimaton, jolloin taaempi uran jäi huomaamatta (RT 18), taas juuri ennen JATia...

Sitten luukuteltiin metsäautoteitä muutamalla jipolla höystettynä. Perään pari pientä monttua melko rehellisillä viivoilla. Kivaa ja etenevää touhua, jossa kuskikin sai välillä ihan kunnolla työstää. Loppu huipennettiin vauhdikkaalla montulla, jossa mukaan mahtui yksi hauska asema (RT 08) tyhjän päällä, kun kunnon vauhdista olisi pitänyt osata koukkaista loiva oikea Kalen vadelmapuskien viereen. Meilläkään ei jarrutus riittänyt, mutta katse löysi numeron ja matka jatkui.

Kisa oli mukavan leppoisa, koska alueet olivat melko pieniä ja reitti hyvin ajettava. Kotimatkalle lähdimme kakkossija kainalossa kahden puuttuvan rasittaessa tulosta voittaja-Kulmalan yhtä vastaan.

XXXVII Aprilli-ST 18.8.2013 VaToSUA

Seuraavana päivänä suunnaksi otettiin Valkeakoski ja kahvila Silta. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja keli oli mitä kesäisin. Reitti suuntasi alkuun siirtymäluontoisesti Iittalan suuntaan, josta taitettiin yli motarin Uutterankankaalle, jossa en ollutkaan ennen käynyt, paitsi juosten joskus 1998. Pientä aherrusta hepokengillä todella kapoisilla poluilla, joita oli haastavaa havaita. Onneksi merkatut kannot ym. erottuivat hyvin. Meno eteni kohtuullisesti, mutta pari tarkkaa paikkaa vaati tarkistuksen ja aikaa paloi 50 s enemmän kuin Koivistoilla. Reitti kuitenkin puhtaasti.

Kankaan jälkeen siirtyiltiin yhden jipon kautta Iittalan teollisuusalueelle, jossa meinasi tulla kiire, mutta saimme sittenkin nollattua jakson. Poliisien tervehtiessä kurvattiin linjaa pitkin ja poimittiin MRT. Sitten motarin viereiselle laanille, jossa heti ensimmäinen kyltti pois. Jotenkin en hoksannut kuviorajaa ja siinä ollutta ohutta muotoa, vaan ilmeisesti paiskoimme vasemmalta ohi. Jaksolla oli paljon hyviä kylttejä, tosin osa paikoista oli tuplakyltitetty eli tyrkyn kanssa sai olla tarkkana. Ajassa suoriuduimme parhaiten.

Matka jatkui Annilan mäkeen, jossa tein taas alkeellisen mokan. Ajoimme ensimmäisen kierroksen ihan oikein ja näin samalla seuraavan kierroksen paikan, jossa oli RT 28. Takapiikistä löytyi aivan oikein RT 22, joka piti laittaa korttiin. Videolla kuuluu jotain muminaa ko. kohdalla ja korttiin päätyikin se 28... Muuten jakso hyvin ja kuittasimme edellä menneet tehden M-luokan aikapohjat.

Loppuhuipennus sahattiin sitten Ritvalan montuilla, joista ensimmäisessä olen joskus aikoinaan aloitellut uraani. Paikka oli hiukan muuttunut ja menokin tökki melkoisesti. Kertaalleen ajatin kuskin kunnon kiven päälle, mutta onneksi vahinkoja ei tullut. Aikaa paloi ovelien asemien tonkimisessa, mutta onneksi puhdas suoritus täältä. Kisahan itse asiassa ratkesi tänne, kun Koivistoille tuli korttimoka lähtö-JATilla ja rankaisua tuli 1200 ylimääräistä. Viimeinen jakso väännettiin tien toisella puolella vanhan asfalttiaseman laanilla, jossa puskat sen kun kasvavat. Paljon kylttejä ja ahdasta RAVille. Viimeksi Tercelistä jäi peili ja tällä kertaa ST-puistosta poistuttaessa iskarit kolisivat aika huolella. Puistoon jäi sitten se kolmas kyltti, kun katsoimme Koivistoja väistäessämme, ettei tuollakaan mitään ole ja ei tartte ajaa. Ja olihan siellä hyvin jemmattuna kyltti. Joten saldona kolme puuttuvaa ja toiseksi parhaat aikapisteet. Se riitti pitkän tulosväännön jälkeen voittoon, vaikka se ei tullutkaan omilla ansioillamme. Kisa oli vaativa ja hieno, taattua VaToSUAn kamaa. Eli ei mennä siitä, missä aita on matalin. Melkeinpä päinvastoin ;)

60 v. OMU AS 14.7.2013

Aamun koittaessa siirrettiin kalusto kohti Oulua, tällä kertaa aurinkoisessa säässä. Tuloslaskenta oli tuttu huoltoasemakompleksi Oulun eteläpuolella, mutta lähtö oli tälla kertaa sijoitettu keskelle Oulua. Puolenpäivän korvilla startattiin kohti koillista ja ensimmäinen jakso kurvailtiin teollisuusalueella aitojen sisällä. Jakso oli vauhdikas ja kyltit melko selkeitä. Selvitimme jakson M-luokan toiseksi nopeimmin ja ohessa Anssin video jaksolta.

Teollisuusalue jätettiin taakse ja siirryttiin mittiksen kautta eteenpäin. Tässä oli ehkä pieni lapsus ratamestarilta, kun mittiksen alku oli ison tien rampissa ja päätepiste liikennevaloissa. Ei ollut kauheasti tehtävissä, kun valot oli vihreinä ja rekka takana...

Ensimmäinen ennakko-AT oli hyvin sijoitettu ja jos ei malttanut odotella vajaata viittä minuuttia, oli kisa siltä osin taputeltu. Lopulta päädyttiin erittäin syvän louhoksen reunalle, josta ampaistiin sinne pohjalle tekemään melko yksinkertaiset kuviot parilla kyltillä. Viimeisellä lenkuralla halusin varmistuslenkin, joka kävikin lopulta kohtalokkaaksi kisan voiton osalta. Kartta oli aika suurpiirteinen kasojen osalta ja jotenkin jäi kaivamaan, vaikka ei mistään muualta päässytkään. Oltiin siis jakson hitaimpia 24:llä aikapisteellä.

Sitten alkoikin suunnistuksellisempi osuus, johon haastetta toivat etenkin melko pelkistetyt kartat. Mittaan oli luottaminen hyvinkin tarkkaan ja muotojakin piti seurailla. Hiekkatietä mentiin melko pitkälle ja karautettiin kisan toiselle ennakko-AT:lle. Muutama varmistuskurvi aiemmin toi loivaa epävarmuutta aikalaskentaan, mutta onnistuttiin nollaamaan. Tästä alkoi kisan paras jakso kartturin näkökulmasta. Kartat olivat yhä lähes mallia "ajettava  viiva", mutta joka kyltille löytyi perusteet ja menimme lähes kerrasta koko jakson. Kylttejä oli nyt runsaasti ja muutenkin tiukempaa vääntöä koivujen keskellä. Kilpailukortti yhä puhdas ja ajasta 14 pistettä viisi sekuntia Viljasia hitaampana.

Kisa huipennettiin isolle hiekkakuoppa-murskealueelle, johon sisääntullessa otettiin kymppitonnisella ihan hyvä kyltti heinikon puolelta. Itse kasa-alueella olin vaikeuksissa kartan kanssa. En oikein vieläkään uskaltanut mennä riittävän pelkistetysti, vaan heti ensimmäisten kasojen ympäri koitin parikin kertaa, kun ei vaan ihan... Vähän tauti helpotti jakson edetessä, mutta onneksi olin tarkkana silloin kun pitikin katsoa ihan millilleen. Kisan yleisin puuttuva taisikin olla RT 60, joka piti ottaa heti edellisen kyltin perään sinisen kontin/lavan takaa. Muuten jakson kyltit olivat erittäin rehellisiä ja muutamaan otteeseen olisi pitänyt vain antaa kuskille lupa polkea eikä roikkua jarrunarussa kiinni. Mutta kuinkas siinä yleensä onkaan käynyt ;) Jakson tulos oli ajallisesti kuitenkin ihan jees eli -36 s.

 Loppusiirtymä olikin sitten kunnon suhaus isoja teitä täysin toiselle puolelle Oulua. Maalissa totesin, että korttini vastasi täysin järjestäjien malliriviä, joten sikäli ei ollut valittamista. Tuntuma pukamissa oli sellainen, että ajassa varmasti jäätiin hurjille. Siksi olikin melkoinen yllätys, kun tuloksemme kilahti jopa kakkoseksi asti. Ja arvatkaapa vain, rupesiko silloin nakertamaan se varmistuslenkki ennen JAT 4:ää siellä louhoksen pohjalla. Eroa Lundahl-Bitteriin kun jäi se kuuluisa karvan verta: 4 sekuntia. Viljaset tykittivät tapansa mukaan vieläkin hurjemmin, mutta kahta puuttuvää ei tämänkertainen leikki sallinut.

Yhteenvetona pohjoisen reissusta jäi hyvä maku, kun kisoista tuli sijat 3 & 2 kera mukavien reittien. Kuluneen vuodenpäivien aikana on pohjoisessa ajettu kuusi kisaa ja joka kerran on ollut eri maastot lähes kauttaaltaan, joten nostan kyllä hattua näille innokkaille järjestäjille. Kisat ovat olleet keskenään erilaisia ja monipuolisia, ja tälläkin kertaa lähdimme kotimatkalle järjestäjiä kehuen.

Seuraavat koitokset vedetäänkin sitten oikein härkäviikolla eli elokuun toisella kokonaisella viikolla: tiistaina Lopen harkkari, lauantaina Forssan Heinämies ja sunnuntaina VaToSUA:n Aprilli. Kunnon herkkuja oikein isolla kädellä. Sitä ennen jotain ihan muuta tulevana sunnuntaina, jos polvi kestää. Siitä myöhemmin.

Pohjoisen pyöritykset

Päivitetty 23.7., karttakuvia

Kesäloman keskeltä suunnattiin Kemin ja Oulun AS-tantereille hakemaan jatkoa Lapuan avauskisan pokaaleille. Alkukesä meni oman kisan värkkäyksessä ja jo silloin oli vasemman polven kivut melko mittavia. Kisajärjestelyjen jälkeen kävin varmistamassa oman diagnoosini eli kyseessä oli polvikierukan repeämä. Koska kyseessä oli työtapaturma, pääsin nauttimaan vakuutusyhtiön hellästä huomasta ja kukkarosta. SM-kisaviikon tiistaina sain puhelun, että "torstaina sitten leikattaisiin se sun polvesi..." Vaihtoehtoja ei ollut ja aloitin kuumeisen pohdinnan, jotta näinköhän jää pohjoisen reissu tekemättä. Varoitin Anssia samantien, että nyt voi olla tilanne huono tai vielä pahempi. Operaatio sujui onneksi hyvin ja torstai-iltana uskalsin ilmoittaa, että eiköhän lähdetä ainakin koittamaan.

Menomatkalla perjantaina koitin hakea jalalle sopivaa asentoa, jotta turvotus lähtisi edes jotenkin laskemaan. Keppeihin oli vielä syytä turvautua ja iltaruokailu Tupoksessa ei lupaillut vielä kovin ruusuista oloa. Aamulla tilanne oli jo rahtusen parempi ja lääkkeillä kiputilatkin pysyivät kurissa. Vermeet kasaan ja tihkusateessa kohti Kemiä. Kisapaikalla parit selitykset siitä, että miksi näin... Huoneessa valmistin kisarepun (=sidetarpeet, viisi kylmäpussia ja roimasti buranaa + normi juomapullo-banaani -setti) ja katselin kinttu ylhäällä miesten MM-viestiä telkkarista. Edellisvuoden perusteella odotin innolla kisaa: hyviä pyörityksiä ja tarkkoja peruskartta-asemia. Vatsanpohjassa kipristeli kieltämättä SM-johto, häntäpään lähtöpaikka ja erityisesti pelko jalan kestämisestä.

Paperit kouraan ja heti ensimmäisillä kolmella pistevälillä hyviä kylttejä kera reippaan aikapyynnin. Totesinkin kuskille, että pelin henki on selvillä. Mittiksen perään pieni pyöritys, jossa emit-AT sisääntulossa. Alku hyvin, mutta takapiikin haussa oli kyltti kaatunut nokilleen ja Anssi joutui jalkautumaan nostamaan sen näkyville. Isolle tielle noustessa aika ihan kohdillaan ja vasurimutkassa haistoin sähkölinjalle menon. Yhtään ei lopulta jäänyt hyviä ja JATille saimme tulla ihan kunnolla, jotta nolla pysyi taulussa.

Toiselle jaksolle tarjottiin nopeaa ja melko selkeää kangasta sekä monttua. Vauhtia sai tässäkin pitää ja ehkä olimme vielä hiukan unessa, kun pätkiä ajettiin paljon aika-ajolla. Yksi hassi tuli välillä 17-18, kun käskin epähuomiossa 70m ennen oikeaa kääntymistä metsään, josta löytyi pahaksi onneksi RAVin mentävä traktoriura. Aikaa paloi reilu puoli minuuttia ja Koivistot alkoivat vilkkua peräpeilissä. Jatko meni paremmin ja hyvät kyltit 80 ja 81 tulivat kerrasta kyytiin. Jakson päättäneellä soralaanilla tuli sitten kisan pahin kömmähdys, kun 23-24 välillä oli keskeyttänyt Opel melkein reitin tukkona ja Anssi teki näyttävän ohituksen penkan puolelta. Pelkäsin, että kohta ollaan tällä koivella työntöhommissa ja hukkasin sijaintini. Jatko ei sopinut ja minuutti meni ihmetellessä ja Koivistot pääsivät kuittaamaan. Maltilla jakso kuitenkin loppuun ja ovela RT 66 korttiin. Jakson opetus: kuski hoitaa ajamisen ja kartturi keskittyy vain karttoihin, ollaan sitten vaikka pää alaspäin uran sivussa ;) Ja nyt ei ollut edes lähelläkään... Ajassa siis rumasti -276.

Kolmannelle jaksolle lähtiessä piti heti olla tarkkana, mutta ajollisesti sorruimme taas aika-ajon tuuditukseen ja menimme turhan rauhassa. Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo hoksata, että koko ajan saa mennä ja siltikin ollaan myöhässä. Polkupätkät ihan hyvin ja asemat kerrasta, mutta myöhiä -55. JATilta lähtö tarjosi pienen kulman ja kaikki piti olla selvää. Mutta kuinkas ollakaan Koivistot kurvasivat takaisin ja omatkin pasmat sekosivat. Hetki katselua ja varmistusta ja sitten Starletin perään. Ekalla kartalla vielä kulmien tökkimistä eli kone lauloi taas miinusta. Sitten mentiinkin peräkkäin väli-AT, joka kiitti ja kumarsi meille -56, ei hyvä. Loppujakso oli vähän samanhenkistä ja kartat eivät ihan osuneet omiin tulkintoihin, joten pari varmistusta piti tehdä. Lopusta kyltit kuitenkin kyytiin ja JATilta karut lukemat -262. Tähän asti ei oltu aikapisteillä juhlittu.

Matka jatkui metsistä takaisin kohti Keminmaata ja matkalla oli kolme hyvää asemaa peruskartalla. Juuri näistä tykkään eli koko ajan pitää lukea ja olla tarkkana. Vielä ennen "ennakkovapaata" JATia laskettelumäen parkkikselta kyltti heinikosta. Tässä vaiheessa vaihdoin jääpussin jalkaan ja katsastelin tilannetta. Jalka ei ollut rajoittanut menoa, vaan tökkimiset olivat johtuneet pääkopasta. Karttoja odotellessa kuuntelimme Audien suhinaa ja koitimme tolkuttaa malttia omaan tekemiseen. Nopea jakso riipaistiin kohtuullisen hyvin, vaikka nuotti ei ihan tuntunutkaan täydellisen sopivalta. Ajasta -56 ja nopeimman kolmanneksen porukoissa. Siirtymällä tauolle oli taas pari ovelaa reittiä, viimoisena se 50000-kartalla sisääntulo kärryn takaa, sitä kuuluisaa ohkaisen ohutta :)

Tauon jälkeen lähdettiin kohti rantamaisemia, joissa viime vuonnakin seikkailtiin. Matkalla taisi olla jotain Kemi-yhtiön pihoja, joissa kierreltiin ja sitten löytyi se ensimmäinen meidät koijannut kyltti eli 08 vanhanpohjalla. Risteyksessä keskityin vastaantulevaaan autoon ja tietä ylittäneeseen pyöräilijään eli mitta ja muoto jäi katsomatta. Harmillisesti videolta puuttuu juuri tuo kohta, jotta näkisi, miltä tilanne autosta oikein näytti.

Matka jatkui metsätielle, jossa silmissä välähti pari mutkaa edessä ikäänkuin kyltit ja jäimme pudottamaan ennakkosekunnit pois. Ja olihan siellä AT. Odotellessamme katsoin, että jatkossa on jotain hämärää ja seuraavalle JATille tulo on vähän erikoinen. AT:n jälkeen kerrasta polulle vasempaan ja jatko kivisiä rännejä pitkin toimi hyvin. Nostimme itsemme taas Koivistojen edelle ja onnistuimme nollaamaan sekä AT:n että JATin.

Seuraavalle monttualueelle sisääntulo vähän onnahteli, kun mitta ei osunut takavinoon kääntymiseen ja mentiin yhtä liian aikaisin, kunnes tilanne selvisi ja teimme korjauksen. Loppujaksolla oli hyviä kylttejä ja meno alkoi maistua. Jokivarren venesatamaan siirryttäessä olisi pitänyt vetää kovempaa, mutta tie oli jo melkoisilla spooreilla ja halusin pysyä kartalla. Loppujaksolla kyltit kyytiin yhdellä peruutuksella. Eniten ahdisti tiellä kävellyt nuori nainen lastenvaunuineen, kun olisi pitänyt pöllyttää soraa... JAT 9:ltä kuitenkin ihan OK tulos -303.

Sitten siirryttiinkiin tutuille poluille radan yli ja hienolle mäntykankaalle. Ajatus oli mennä tarkalla kartanluvulla ja sujuvasti ilman hasardeja. Alku lähti kohtuullisen hyvin ja kylttejä tuli vastaan melko säästeliäästi. Polut olivat kaivautuneet syville urille ja paikoin koitin varoa jalan kolhimista. Lähes koko ajan mentiin eteenpäin ja ihan paria peruutusta lukuunottamatta meno alkoi jo lämmetä, olihan kisaa takana jo 3,5 tuntia ;) Samalla havaitsimme, että talven neloset Koivusaari-Mäkelä seisoivat reitillä ja opastivat herrasmiesmäisesti vierestä ohi. Seuraavalla kierroksella myös talven kakkoset Laine-Virtanen olivat ulkoistaneet itsensä Starletista. Viimeisellä kierroksella Anssi epäili ääneen, että taitaa olla rengas mennyt, kun tuntuu oudolta. Koska matkaa JATille oli niin vähän, päätettiin ajaa ja katsoa vasta sitten. Kyltit kyytiin ja leima emitiin: -372 eli ihan hyvää tasoa.

Auto oli kunnossa ja matka jatkui pieneen metsikköön, jossa jo edellisenä vuonna väännettiin. Mennessä AT ja sitten pientä kieputusta pari karttaa. Sorruin itselleni epätyypilliseen tekoon eli vikalla lenkillä katsoin, että kaikki urat on  jo ajettu ja järkeilimme pari sekuntia paikallamme, että tuosta tuonne ja sitten pois, siinä ei ole enää mitään... Paitsi se RT 58, josta tuli kisan toinen puuttuvamme ja pudotti meidät kakkossijalta pois. Todella typerä ja harmillinen virhe. Vielä ennen JATia tarpeettomat tökkimiset ja aikapisteitä -102. Jakson opetus: ei kannata ryhtyä mestaroimaan ja muka säästää muutama sekunti aikaa, kun tuloksena on ajamaton pätkä kera RT:n ja 600 p. takkiin.

Toisella tauolla kuunneltiin leukavia juttuja Ludmiloista ja iskarin yläpäistä, itse nappasin buranat ja vaihdoin kylmäpussin. Teollisuusalueen läpi ajeltiin ja otettiin emit-AT. Siitä alkoi sitten siirtymä loppuhuipennukseen eli takaisin alkukisan kankaille. Peruskartalla pyynnit oli taas kohdillaan ja se mentiin, mitä kartanlukijan varmuus antoi myöten. Matkalla oli yksi ennakko-AT, johon menimme kurinalaisesti nollilla. Heti perään hieno asema (RT 58) ja mahtavaa peruskarttasuunnistusta muutama pisteväli. Yksi kisan ratkaisupaikoista oli RT 96 eli T-risteys, josta jatkettiin oikealle ja heti piti kaartaa jyrkempää vasenta. Mekin vedimme pienellä myöhällä ensin päätietä, mutta en kelpuuttanut jatkoa liian loivana ja bongasin paluujäljen. Sukkasillaan takaisin ja kyltti korttiin todeten kuskille: "Tää on muuten iso asema." Ja meille se oli. Jatkossa vielä pari napakkaa lisää ja tietysti väli-AT (-15), jonka perään vielä yksi tarkka RT. JATille koitettiin tulla mitä pystyttiin, mutta kelloon jäi vielä pieni myöhä. Mahtava perinteitä henkivä jakso!

Viimeinen suunnistusrypistys alkoi montusta ja päättyi kankaalle. Nyt oli kylttejä reilummin ja pää piti pitää kylmänä, silti koko ajan jalka suorana edeten. Jakson alussa oli vielä toinen iso asema eli RT 87, jonka mekin haimme takakautta. Mitan lyhyys jäi yskittämään ja lopullisesti jatkon tulo väärään kohtaan käännätti kelkan. Jatko sujui hyvin ja loppua kohti meno vain parani ja kellotimmekin viimeiselle jaksolle aikapohjat, -281.

Maalisiirtymällä huokailin, että saipahan taas tehdä töitä ja onneksi polvi kesti hyvin. Kisan jälkeen hilpeä yhdessäolo porukalla oli kruunu hienolle kisalle, joka toi meille hyvän kolmannen sijan. Vaikka välillä tuntui, että aikaa kului paljonkin, olimme silti ihan ehtiväisiä ja tulos oli hyvä. Nostan hattua Sjöberg-Mamialle, jotka selvittivät reitin puhtaasti ja ansaitsivat voiton. SM-tilanne meni entistä sekaisemmaksi, kun muutamille tuli keskeytys ja tulokset menivät ristiin. Oikeastaan vain meillä on kaksi hyvää sijoitusta ja sikäli on hyvä lähteä syksyllä jatkamaan sarjaa Varsinais-Suomeen.

Tulokset täältä.

Raportti OMUn kisasta vähän myöhemmin...

Pari otosta Kesäillasta

Ratamestarin nopea visiitti maastossa tuotti puhelimella näppäistynä pari otosta jaksolta 'Vallit'.

Kuvia Kesäillan reitinteosta

Etuokuormaaja mallia kilpailunjohtaja

 Kesäiltaista maisemaa

 Auringon laskiessa saimme kuusta apua, mutta silti miinusta vain tuli...

 Volkkari rännissä

Siitä alas

39. Kievarin Kierros 18.5.2013

Perinteikästä kierrosta kurvattiin tällä kertaa keväällä. Kisalla on omalta kohdaltani hauska historia, sillä aikanaan Kievarin Kierros oli urani ensimmäinen kilpailu AS-rintamalla. Silloin ajettiin talvikelissä ja alla oli se -74 Corolla sinapinvärisenä. Kylttejä jäi kuin sillä kuuluisalla entisellä miehellä ja sija oli jossain 40:n korvilla. Mutta siitä se lähti. Ja paluu tapahtui lajin pariin SM-kisan muodossa juuri Kievarissa -11 ja kas kummaa: reitille jäi 10 kylttiä löytymättä :)

Tällä kertaa ajettiin rennon rehvakkaalla otteella eli koitettiin olla hieromatta turhia. Alussa teollisuusalueen jipot noukittiin kyytiin ja mittis AS-puiston viereen antoi aikaa hioa nuotit itse pilaa varten. Parissa kohtaa pari yskäisyä, mutta siedettävästi JATille. Kakkosjakson montulla oli hankaluuksia kartan kanssa, mutta taktiikkaan luottaen eli jos ei ihan, niin sitten melkein oikein ja -58 taulussa.

Parin mutkan kautta tie vei Moreenin teollisuusalueelle, jossa koukerot poimittiin parin sekunnin aikatappiolla. Kaatopaikalle oli tällä kertaa löydetty uusia juonia, ja yritin ottaa aurinkoa tarkemmin vuoden -11 SM:n virheistä oppineena. Ajassa pohjat kohtuullisen sujuvalla menolla ja kuskille hatunnosto siitä, että paikan tullessa mentiin se mitä päästiin. Rastin laanilla menosta puuttui terävyys, olisi pitänyt mennä vain rohkeammin. Kyltit kuitenkin korttiin ja kelvollinen aikatulos.

Rykäys puistossa toistamiseen meinasi tuottaa lapsuksen, tai oikeammin rehellisen suunnistusvirheen, kun en meinannut kelpuuttaa kylttiä 05 korttiin tolpan puuttuessa kohdalta. Oikea meni mielestäni taaempaa, mutta kirjoitin korttiin ja hyvä niin, koska maalissa sain kuulla, että maastossa oli toinenkin tolppa...

Rastikankaan maisemissa Lidlin hallin kupeessa oli ihan veikeää tolpankiertoa ja tarkkoja paikkoja. Meno oli ihan sujuvaa, vaikka karttojen vaihtelu meinasi tuottaa harmaita hiuksia. Ensimmäisen jakson päätteeksi meille kostautui isolla tiellä ajettu väärä pyynti ja meikäläisen meuhkatessa leimaamista saimme tuntuvat ennakot. Toinen jakso (JAT 7) saatiin nollattua ja viimeisellä ihan kelpo tulo -67. Täältä löytyi myös yksi kisan ratkaisukylteistä eli 03 kasna ja tolpan linjalta, meidänkin piti ottaa uusiksi vähän kauempaa.

Loppufinaali vedettiin Calpiksessa, jossa onnistun aina sähläämään jotain. Heti ensimmäisen pistevälin (48-49) lopussa putosin kuvioista. Pudotus alatielle meni OK, mutta muodot ja mitta eivät täsmänneet, etenkin kun luin koko ajan karttaa kymppitonnisena oikean vitosen sijaan. Toisella otolla toinen ratkaisukyltti (82) löytyi, mutta jatko yski vieläkin ja kävimme kääntämässä parin sataa metriä pitkäksi oikeasta kohdasta. Jatko meni kohtuudella, mutta yksi risteyksen ohitus tuli mittavirheellä ja taas kävi kellot miinusta. Karmea tulos -203 Koivistojen nollaa vastaan.

Maalissa selvisi, että olimme onnistuneet vetämään puhtaan reitin, vaikka ruudut kävivätkin lopussa vähiin, kun tein ihan rehellisen kirjoitusvirheen ja muutenkin söhläsin kynähommissa. Aikaa tuli 503 ja se riitti tällä kertaa voittoon. Olisi ollut varaa hukata yksi reittikin.

Kisa oli oikein hyvä ja sopiva kansallinen, näitä lisää.

Kesäkausi käyntiin

Kesäkausi avattiin poikkeuksellisen aikaisin eli peräti huhtikuun puolella, kun Forssan aktiivinen AS-porukka pisti pystyyn Rantasipi-AS:n. Kelit eivät olleet järjestäjien puolella ennen kisaa ja huhujen mukaan reittiä jouduttiin jiiraamaan uusiksi muutamaankin otteeseen.

Aurinkoisena kevätpäivänä kartturi kävi ensin ottamassa tuntumaa tossusuunnistukseen ja niillä pohjilla oli hyvä lähteä tulkitsemaan forssalaista viivaa. Kisan alku oli tuttua amitsun pihaa ja keskustan teollisuuskorttelia. Ihan kivoja jippoja ja ennakoiden pelkoa löytyi tarjottimelta. Onnisen pihassa käytiin tarkastamassa kellot eli koitettiin vältellä ennakkovirheet. Seuraava jakso olikin sitten meille se ratkaiseva voiton suhteen eli AT:n jälkeen pisteväleillä 12-15 olin välillä ulkokaarteessa kartan suhteen ja pari varmistusta toi liian paljon myöhiä, JATilla kone näytti -99.

Ensimmäinen miehitetty AT tuli kaikesta huolimatta vähän silmille, mutta onneksi ihan siedettävät ryöminnät kyltille eli vain +9. Lyhyt rykäisy betonipinojen välissä meni napakasti ja nollasimme JATin. Seuraavaksi otettiin muutama mukava pätkä peruskartalla ennakoita keräten. Ennen jakson loppusosaa jouduttiin seisoskelemaan oikein urakalla, koska AT:n pelko oli koko ajan päällä ja päätettiin harjoitella sujuvaa ajamista. Lopulta saimme tulla ihan kunnolla JAT6:lle, mutta onnistuimme nollaamaan ajan. Seuraava lyhyt pyöritys hallien välissä vaati lähinnä huolellisuutta 08-kyltin kanssa, ajassa nollasuoritus.

Seuraavalle jaksolle siirryttiin taas keskustaan ja viime elokuun kisasta tuttu alue. Kulman takana haisi ennakko-AT, joka tuottikin monelle ratkaisevat ennakot. Itse jaksolla tuli pientä köhimistä ja tiukat käännöksetkin söivät aikaa, joten JATille kisan luonne huomioiden aika isot myöhät, -55.

Loppuun vielä parit makupalat kaatikselta , jossa kuskikin sai ihan ajaa. Etenevää suunnistusta ja nollat ajasta. Ja kirsikkana kakun päällä Onninen uudestaan. Alussa tulikin ihmeteltyä runsasta kylttien määrää... AT oli sijoitettu pinojen väliin ja kun se oli miehittämätön, oli aikaa katsastella pihan kuviot kartalta käsin maastoon verraten. Kävimme kabiinissa moraalisen keskustelun erilaisista tavoista, joita tällaisessa tilanteessa voisi sääntöjä noudattaen käyttää. Ja samalla tulin itse miettineeksi, miten AT kannattaisi/pitäisi sijoittaa. Nythän me olimme ensimmäinen auto ja tehdessämme kiekurat pihalla kolme seuraavaa autoa katseli meidän menoa. No, pyöritys oli aika simppeli, mutta koitimme haastaa itseämme ja ajoimme ihan viivaa myöden suunnistaen ja nipin napin nollat saimme koneeseen. Maaliin mennessä oli vielä pari kylttiä ja karttaan merkitty iskaritesti.

Tällä kertaa puhdas reitti, tosin kolmella ylimääräisellä kyltillä kortissa, ja aikapisteet 181 tuottivat SM-mitalisteja vastaan kolmannen sijan. Suoritus oli hyvä ja ajopaikka ensimmäisenä reitillä antoi hyvän lisämausteen, kun jälkiä ei ollut avittamassa. Reitti oli mielestäni oikein hyvä ajankohdan ja edeltävät olosuhteet huomioiden. Taajama-alueella aikataulun laatiminen on aina hankalaa, ja tälläkin kertaa sai odotella muutamaan otteeseen melko pitkään, tai kerätä ennakoita tulosluetteloon. Ja mikä tärkeintä mielestäni: harkkarin ja kansallisen yhdistäminen toi ainakin Forssaan muutaman kisailijan normaalia enemmän. Harmi vain, että niitä E-luokkalaisia oli tällä kertaa ehkä normaalia vähemmän.

Tästä jatketaan Kievarissa...

ABC Lapua AS SM 16.2.2013

Kauden ensimmäiseen SM-osakilpailuun Lapualle lähdettiin leikillisesti ennakkosuosikin kärpännahka olkapäillä, kun taskussa oli edellisviikonlopun voitto Aurasta. Menomatkalla oli sopivaa kutinaa ja jännitystä, koska ehdoton tavoite oli parantaa edellisen vuoden toheloinneista. Lähtönumero oli talvikisaan aika optimaalinen (kiitos niiden tohelointien),  kun edessä oli jo jälkiä piirrettynä, mutta ei kuitenkaan liiaksi.

Lähdössä oli vielä pieni päivänvalon ripe jäljellä, kun saimme kartat käsiimme. Matkalla kisapaikalle olimme nähneet peltoaurauksia ja odotus oli, että tutuille pelloille tulisi matka käymään. Alussa oltiin vähän huolimattomia, kun ensimmäiselle jaksolle syöksyttiin suoraan lähdöstä kello käyden. Sopivat ruuhkat risteyksissä ja ykköspisteessä oltiin jo muutama sekunti myöhässä. Pinojen välissä lukeminen oli vähän tökkivää ja hermoilevaa, mutta virheet välttäen saimme varman aloituksen. Myöhiä 9 s ja jakson 10.

Kaupunkisiirtymällä noukittiin se ainokainen RT ja siirryttiin ensimmäiselle pellolle. Pelin henki selvisi heti ensimmäisessä käännöksessä, kun vain muutama ura oli kartassa, "radasta" puhumattakaan. Lähtö hallitusti väärin ja korjaus perään. Myöhemmin vielä toinen virhevalinta, joka jouduttiin paikkaamaan uudella kierroksella. Yksi varmistelukyltti ylimääräisenä korttiin siitä radalta ja ajasta -162, jakson 12. ja tilanteessa 9.

 Matka jatkui pikiksellä tutulla Viljasten pellolla, joka jätettiinkin muuten rauhaan tällä kertaa. Helpotti kummasti kartturin oloa... Kuski valitteli liukkautta ja malttoi ottaa pätkän varmasti. Myöhiä 9 s ja jakson 4.

Sitten siirryttiin koivuja kiertelemään. Pelkät puut kartalla toivat epävarmuuden tunteen ja halusin ottaa poikkeuksellisen varmasti. Ekalla kierroksella takaura ja RT 61 löytyi, mutta silti leimalla arvoin vähän aikaa, menikö varmasti oikein. Aikaa paloi, mutta muuten jakso meni peruuttelematta, ajassa -34 ja jakson 12.

Sitten alkoikin tapahtua, kun siirryttiin kartanjaon kautta pitkälle pellolle, jossa oli tyypillistä lapualaista eli pitkiä kaarevia uria, joista kartalle eivät päädy ihan kaikki. Heti alkuun hyvä kyltti (31) kerralla ja rytmi päälle. Päädyssä ollutta 08:a tarjoilin joka väliin, kun en vauhdissa ruvennut kaivamaan perusteita ottamiselle tai jättämiselle. Itse asiassa kerran meinasin olla merkkaamatta, mutta onneksi merkkasin, koska kuului kuitenkin. Suurin ongelma tällä jaksolla oli kartturin ohjeiden päinvastaisuus. Kun piti mennä oikealle, niin pyysin vasemmalle ja toisinpäin. Onneksi kuski haastoi välillä ja jälkikin auttoi olemaan eri mieltä. Ajasta -346 ja jaksosija 9., kokonaistilanteessa noustiin pykälä (7.).

Jälleen lyhyt siirtymä tien toiselle puolelle ja ojien välissä pitkät vedot, jonka jälkeen kunnon vääntöä reunapusikossa. Alku aiheutti hämmennystä, kun Lundahl-Bitter puski väkisin vastaan eikä auttanut kuin odotella. Sitten lähti sujumaan ja urat sopivat kerrasta. Kunnes... Välillä 28-29 lenkin jälkeen lähdin lukemaan uudelleen lähtöpisteeseen vastaan, aivan kuten mestarit hetki sitten. Pieni suunnistusvirhe täydensi tuherruksen, kunnes Virtanen tuli vastaan ja totuus paljastui. Sähellys tuotti seuraavalla välillä uuden virheen, jonka paikkaus oli hankalaa, mutta palkittiin (RT 62). Laine-Virtanen kuittasi eteen ja loppu tultiin peräkkäin sujuvasti. Pellolla pääsimme kuittamaan, kun silmä osui paremmin kylttiin 77 ja tulos jaksolta oli -274 (7. ja tilanteessa nousu pari pykälää). Eväitä olisi ollut ainakin sata pistettä vähempään, mutta minkäs teet kun pitää säheltää.

Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen pieni huili, kun siirryttiin isoa teitä pitkin kohti Jouttikalliota. Olimme säilyttäneet oman paikkamme jonossa, vaikka Laine-Virtanen oli edellä käväissytkin. Samalla huomasimme sinisen Golfin tien penkalla, kesken oli jäänyt. Olen joka kerran tykännyt Jouttikallion alueesta ja tälläkin kertaa homma lähti ensimmäisen käännöksen varmistelun jälkeen sujumaan hyvin. Viiva oli etenevää ja ihan niin paljon ei ollut uria kuin edellisen talven sprintissä. Kaikki meni loistavasti viimeisen kuvan puoliväliin asti, jossa kesken lenkin hyppäsin lukemaan väärää kohtaa ja yritin lenkistä pois täysin väärälle uralle. Hetken sopi ja sitten ei yhtään. Jonkun aikaa meni, ennen kuin ymmärsin virheeni ja ärräpäät lensivät. Loppu tuli sitten paikkauksen jälkeen ihan hyvin, mutta aikaa paloi täysin turhaan. Sijoitus jaksolla oli 13. (-341), mutta kun porukka ajoi sopivasti ristiin, nousimme tilanteessa kolmanneksi.

Tauon jälkeen ajeltiin teollisuusalueiden kautta ilman kylttejä kohti sahaa. Jakso oli toteutettu ajoajoilla ja yhteen varmistuslenkkiinkin oli varaa pinojen välissä, kunnes otimme JATilta leiman. Kyltit olivat rehellisiä ja kartat selkeitä. Nollatulos jaksolta ja tilanteessa erot pieniä johtavan Ojanperä-Rouskun takana.

Sitten alkoikin siirtyminen ratkaisualueille, joista edellisvuoden muistot eivät olleet järin valoisia... Meno toteutettiin viisikymppisellä, jossa oli hepokenkiä. Perään pieni piha, jossa kymppitonnilla pari hauskaa asemaa. JAT 13 tarjosi uudet paperit ja kilvanajo pääsi jatkumaan. Mennessä pellon reunasta RT 30 ja ensimmäiseen peltoon kiertämään. Nyt oli uria jonkin verran pois kartalta, mutta kylttejä melko vähän. Pyöreitä muotoja kierreltiin ja lenkkejä oli välillä jo liiaksikin. Lopulta meninkin sekaisin ja lähdin ajattamaan väärään suuntaan pois lenkistä eli jälleen tuloviivaa vastaan. Pahin paikka oli RT 38 ja 44 yhdistelmä, josta katsoin ensimmäisellä kerralla varmuudeksi molemmat. JATille -267  ja jaksosija 6.

Loppuhuipennus oli edessä, kun siirryimme reippaasti kohti Hakolan peltoja. Luvassa oli vielä pari pitkää jaksoa, johon liittyi myös edellisistä kisoista poiketen auratun peltoradan ympäristö. Kartat kouraan ja mitä hel..., heti hepokenkiä! Lopulta aika selkeää, mutta kolme hyvää kylttiä peräjälkeen (14, 90, 71). Meno oli melko sujuvaa ja nyt ei tarvinnut hyppiä kartoille enään takaisin, eikä ollut minullekaan liian hankalia lenkkejä. Välillä oli pientä ruuhkaa, mutta radalle tullessa saimme suorittaa ihan omassa rauhassamme. Kisan ratkaisu-RT 33:lle emme menneet kerrasta, mutta epäilys oli. Teimme korjausliikkeen ja uudestaan vähän kauempaa, ja siellähän se lymysi. Leimalla olin kalikat sekaisin, mutta matka jatkui kohtuullisen sujuvasti. Vaihtopisteeseen 67 tulimme "hallitusti" väärää uraa ja jouduimme toiselle korjauslenkille. Aikaa jaksolla kului 10 minuuttia yli ihanteen, mutta olimme kuitenkin jaksolla 3. ja nousimme 33-kyltin ansiosta kisan toiseksi ennen viimeistä suunnistusjaksoa.

Viimeiset uudet paperit kouraan ja Kalen kannustaessa matkaan. Peruskartalla sisään ja taas talonpihan kautta vähän eri tavalla. Kyltti 04 kyytiin, vaikka yllättävän vähän oli jälkiä. Peltojen hierominen sujuvasti ja vielä jaksettiin painaa. Vaihtopisteen 71 jälkeen yksi väärä kääntyminen, joka jouduttiin paikkaamaan ketunlenkin kautta, ei kylttiä. Muutaman ylimääräisen otin lopussa korttiin, mutta varsinaisesti vasta radalla (se 33 pari kertaa ;) ). Radalle tullessa ohitimme Pekan ja Erkin, kun herrat jäivät jostain seisoskelemaan. Rataosuus meni tällä kertaa yhdellä varmistuksella, kun yhtä risteystä arvottiin mitan osuessa väliin ja muite perusteita ei keksitty. Väärinhän se meni ja korjaus tuotti oikean kyltin kyytiin. Viimeiselle JATille vielä huolellisesti, eikä liukkaus oikeastaan antanut enempään mahdollisuuksiakaan. Aika korttiin ja hiet otsalta. Jakson 2. sija aikapisteillä -540. Ja koska Laine-Virtanen äityi viimeisellä jaksolla hieromaan ylimääräisiä, nousimme kuin varkain kisan voittoon vajaan 250:n pisteen turvin.

Maalisiirtymällä kehuimme tuttuun tapaan kisaa toisillemme ja koimme saaneemme vastinetta rahoillemme taattuun lapualaiseen tyyliin. Tuloslaskennassa päätin olla katsomatta korttejani ja meninkin tankkaamaan väsynyttä kehoa. Anssi tuli toteamaan, että tuloslaskennassa on ilmeisesti jokin virhe, koska eivät löytäneet meiltä yhtään virhettä ja olimme keulilla. Kehuin, että kyllä tässä vielä jotain kylttejä ruvetaan ostelemaan, jos viime talven kisaa muistellaan. Tällä kertaa ei tullut ylimääräisiä murinoita ja saimmekin reiluja kädenpuristuksia voittomme kunniaksi. Palkintoja sylin täydeltä mukaan ja kotimatkalle, joka osoittautuikin sitten melkoiseksi reissuksi, kun yhtäaikaisesti satoi vettä ja oli pari astetta pakkasta. Erehdyimme Virroilla astumaan ulos autosta virkistäytymään ja olimme lentää pyrstöllemme, kun tie oli lähinnä peilijäätä muistuttava. Loppuosa Kuruun asti tultiinkin sitten aika hissuksiin ja kirottiin reitinvalintaamme. Eipä se tosin paljon  fiiliksiä laskenut :)

Kuskin koostamat tunnelmavideot löytyvät tästä ja tästä.

-------------------------------------------------------------------------

Kausi on siis lähtenyt käyntiin vähän liiankin hyvin ja SM-osakisavoitto tuli jo "vähän kuin varkain". Olin  asettanut itselleni tavoitteeksi tälle kaudelle SM-osakisan palkintosijan ja yhteispisteissä kuuden joukkoon. Nyt sitten lähdetään kärkipaikalta Kemiin heinäkuussa, joten suunta on vain alaspäin. Keväällä on tosin muutama hyvä kisa odottamassa ja tietysti oman kisan ratamestarointi. Ensimmäinen lupakierros tuli tehtyä viikonloppuna kera kilpailunjohtajan ja ihan lupaavalta vaikuttaa.

Armonlaakson ajo 9.2.2013

Ytimekäs, mutta valitettavan lyhyt talvikausi aloitettiin edellisvuoden tapaan NaSUn Armonlaaksossa ja tällä kertaa kisaa siirrettiin pari viikkoa sopivien olosuhteiden takaamiseksi. Suunta osoitti minulle uuteen osoitteeseen, mutta ilmeisesti perinteiseen Auraan, josta käsin pääsimme ajamaan "nollaa" cuppilaisille. Tämä sopi paremmin kuin hyvin harjoituksena seuraavan viikonlopun SM-kisaan Lapualle, varsinkin kun lähtöpaikkamme oli heti kakkosena Viitala-Heikkilän perään.

Alussa oli pientä sohimista, kun pari mittakaavavirhettä osui papereihin. Ensimmäinen varsinainen suunnistusjakso oli teollisuusaluetta ja pieni lumikerros liukastutti entisestään menoa. Välillä en saanut viivaa sopimaan maastoon ihan täysin, mutta tavoite oli virheiden minimointi ja aikahukan nollaaminen. Loppujakson piha aiheutti yhden varmistuskierroksen, jolloin ajanlasku sotkeentui, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme nollattua jakson.

Sitten heitettiinkin pitkä siirtymä parilla kilvettömällä koukulla kohti ensimmäisiä peltoja. Vaihtopistettä 10 lähestyttäessä katselin vanhanpohjaa oikealla ja isäni poikana halusin katsoa paikan, kun aikaa oli. Siinä jäi sitten katsomatta vaihtopisteen paikka tarkemmin ja lähdimme yhtä liian aikaisin oikealle. Sopiva tie mutkitteli kyllä hassusti, mutta laitoin asian aluksi mittakaavan piikkiin. Lopulta aloin epäilemään tilannetta tosissani ja samassa olimmekin jo tien päässä talon pihassa. Ja sitten sitä aikaa ei enää ollutkaan ihan niin reippaasti...

Maisemakierroksen aikana ohi taisi livahtaa kolme autoa, mutta ehdimme ajoissa JATille ja kömmähdys ei tällä kertaa maksanut. Nyt oli löysät otettu pois ja opetus annettu, joten sitten lähdettiin takomaan peltoa. Viiva oli melko selkeää, samoin kartat. Ison kiven vierelle menossa jäin ensimmäisellä kerralla ihmettelemään ja aikaa paloi turhaan. Ensimmäinen vetäisy viidenneksi nopeiten, -107. Toinen jakso meni yhtä peruutusta lukuunottamatta sujuvasti ja viimeinen RT 22 maltettiin kurkata lavojen välistä. Ajassa kuitenkin toiseksi hitaimpia (!?).

Pieni henkäisy ja AT:n kautta pikiksen oloiselle jaksolle. Kuski kirosi JATille mennessä, kun ei ollut lipsutellut reippaammin sinällään selkeää viivaa. No, joskus näissä on lopulta enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Kuitenkin neljänneksi nopein, -20.

Pieni siirtymä ja sitten alkoikin huipennus eli ison peltoalueen eri osiin auratut hienot jaksot. Alku lähti sujumaan hyvin, vaikka yksi paikka jäikin kaivelemaan ihan tuloslaskentaan asti (ei tosin saisi, kun ei sillä kuitenkaan enää mitään mahda). Lopulta sekin ajettiin oikein. Meno oli etenevää, eikä montaa peruutusta tarvittu. Pyynnit olivat cupille sopvat, mutta me saimme olla tarkkana, ettei tullut huolimattomasti mentyä ennakossa. Ensimmäiseltä pätkältä yksi sekunti myöhiä, kaksi seuraavaa nollille. Rehellistä suunnistamista ja kuskikin sai ajaa, jos vain pitoa löytyi.

Viimeisellä jaksolla tuli sitten pieni lapsus, kun olin piirtänyt karttaan vaihtopisteestä jatkosuunnan, mutta huolimattomasti rinnakkaiselle uralle (P 51-52). Ensimmäinen peruutus maksoi puoli minuuttia, kyltti oli tosin vasta seuraavalla uralla, mutta jätäpä tällaiset korjaamatta... Heti perään toinen mokoma ja lopulta JATille sinisen Golfin ohittamana -67.

Maaliin siirryttäessä totesimme kisan olleen erityisen mukavan iltapuhteen ja reitin erittäin passelin cuppilaisille. Meille muutama polku pois ja päänvaivaa olisi ollut huomattavasti enemmän. Tuloslaskenta paljasti tällä kertaa, että korttimme oli reitin osalta ihannerivin kanssa yhtäläinen eli löysimme kaikki ja vain kaikki oikeat kyltit. Tuloksissa olimme lopulta "parhaita" eli emme nopeimpia, mutta huolellisimpia. Ei ennakoita, JATit oikeaan järjestykseen ja oikeat (joskin välillä melko lumiset) numerot korttiin, joten kausi alkoi voitolla.

Tulokset

Talven lumet

Pitkän tauon jälkeen yritetään taas aktivoitua tuottamaan jotain tekstiäkin näille sivuille. Lyhyt ja ytimekäs talvikausi on ohi ja karttapöytä siirretään taas hetkeksi teloille. Takana on täysosuma kauden alun suhteen eli kaksi voittoa kahdesta ajetusta kisasta sisältäen vieläpä uran ensimmäisen SM-osakilpailuvoiton Lapualla. Joten tästä eteenpäin on vain hävittävää ja suunta alaspäin ;)

Koitetaan saada kisaraportit Armonlaaksosta ja SM-kisasta vielä ennen hiihtolomaa. Näin taisin luvata viime talvenakin jonkun kisan osalta ja tekemättä jäi. Koitetaan olla sanojen mittaisia tällä kertaa.

Kisakauden hiljaiselon aikana ASia on kuitenkin mielessä, koska nyt alkaa toden teolla kesäkuun alun kisan teko eli pankaapas kalenteriin XV Kesäilta Kangasalla lauantaina 8.6. Allekirjoittanut koittaa kantaa kokonaisvastuun reitistä, saas nährä...

Luvassa on napakkaa kisaa kaikille E:stä M:ään aidossa kesäillassa. Palataan siihenkin vähän myöhemmin ja tunnelmia kisanteon vaiheista julkaistaan joko täällä tai KangUA:n sivuilla.