Elokuun kisasalaatti

Päivitystahti verkkaistuu edelleenkin, mutta ei anneta periksi. Elokuun koittaessa aika loppuu aina kuin seinään, ja etenkin tänä vuonna töiden alku on tuottanut liikaa aikahävikkiä turhanpäiväisiltä harrasteilta. Mutta onneksi ajamaan on sentään päästy ja reittejä on koluttu siellä ja täällä. Viime tekstin lopussa lupailin käyväni jossain "ihan muualla", mikäli polvi kestäisi. Ei varsinaisesti kestänyt, mutta kävin kuitenkin. Eli osallistuin pyöräsuunnistuskisaan Ylöjärven harjumaisemissa ja etenkin sprinttikisa vanhan soramontun pohjalla oli hienoa touhua. Jos siis olisi ehtinyt saamaan jotain selvää kartasta samalla kun koitti ajaa tai oikeammin pysyä pystyssä. Onnistuin sentään voittamaan vanhat AS-konkarit niukasti, vaikka "keskimatkan" kisassa (1h20min meikäläiselle) tuntui jo siltä, että nyt tulee pataan rumasti. Sen verran monta kertaa työnsin pyörää ja ihmettelin, jotta mten täällä voi ajaa... Mausteeksi sprintin kartta ja täältä tulokset. Alueella on muuten muinoin ollut jokkisratakin, josta on jäljellä vielä lähtöpaikka. Olisi muuten makea AS-paikka, varsinkin pimeällä. Nykyään paikalla on frisbeegolfin rata, eikä lupaa varmasti kovin helpolla heruisi. Onhan alue vielä sitä kuuluisaa pohjavesialuetta...

Lopen harkkari 13.8.2013

 

Itse ASiaan päästiin syksyn puolella Lopella, kun "kantasarjan" osakisa ajeltiin 13.8. lähtien Launosen huoltsikalta. LopUAn harkkarit ovat olleet joka kerran hyviä, eikä tämäkään syksy tehnyt poikkeusta. Alkuun kurvailtiin Miilunmäen montun kautta tutulle montulle, jossa SM-kisassa 2011 ihmettelin kasojen eroavaisuuksia. Tällä kertaa tunnuspiirteenä olivat merkatut tolpat, joita alueella piisasikin oikein kunnolla. Homma tuntui istuvan aika kivasti koko ajan ja piirtelimme jälkiä muille. Yksi selkeä virhe kuitenkin tuli ja puuttuva rankaisi armotta. Sopivasti häivytetty kasa ja sen takana ollut kyltti kelpasi, vaikka oikeaan käännökseen olisi ollut vielä matkaa. JATille mennessä jouduimme jopa odottelemaan, joten huolellisuuteen olisi ollut varaa. Jaksolla oli todella paljon kylttejä ja joukossa muutama todella hyvä asema. Matka jatkui taas Miilunmäen kautta valtatielle, jonka varresta otettiin parin vuoden takaa tuttu piha marjapensaineen ja metsäurineen. Tälläkin kertaa yksi turha lenkki tuli sohaistua, kun piti korjata, mutta muuten oli mukavata. Lopuksi vielä varikkohallin kautta LopUAn kerhotilaan toteamaan tilanteet. Hyvät aikapisteet eivät tunnin rykäisyssä auttaneet, kun Lundahl-Bitter ajoi puhtaasti. Mutta hyviä kakkosia kuitenkin :)

Heinämiehen lenkki 17.8.2013, FoSUA

 

Hämäläinen tupla alkoi Forssan kisalla, joka oli tällä kertaa viety jo melkoisen etelään omasta näkövinkkelistä. Lähtö tapahtui jo puoliksi Uudenmaan puolelta ja maalikin Portaassa asti. Kisassa ajettiin Cupin hengen mukaisesti "nolla-autoina" ja sehän sopi hyvinkin. Alku kurvattiin pienessä montussa, josta lähdettäessä otettiin vanhanpohja. Homma meni ihan muikeasti ja alusta asti oli selvää, ettei ajan kanssa kannattanut kuhnia. Matka jatkui asfaltilla kohti pientä jaksoa, jolta löytyi mm. hevosaitausta. Kolmas pyöritys kurvailtiin hiljenneen metsäopiston pihalla. Juuri ennen JATia jäin ihmettelemään karttaa ja pyysin turhan varmistuskierroksen, jolloin nollille menossa ollut jakso päätyikin minuutin miinukselle. Seuraavaksi siirryttiin metsäautoteitä pitkin pienelle montulle, jossa koivujen keskellä tulkittiin uria ja kuviorajoja. Jakso meni kuitenkin ihan napakasti ja olimme valmiita "ratkaisujaksoille". Lentokenttäsuoran ympärillä kurvailtiin lyhyet vedot ja ensimmäisellä hukkasin ensimmäisen kyltin juuri ennen JATia. Jokin haisi kääntymisen muodossa ja mitassa (RT 33), mutta en saanut oikein mitään sanotuksi ja aiempi karttojen suurpiirteisyys hyväksytti vetävän uran. Ja sitten kentän päässä kantojen keskellä olin huolimaton, jolloin taaempi uran jäi huomaamatta (RT 18), taas juuri ennen JATia...

Sitten luukuteltiin metsäautoteitä muutamalla jipolla höystettynä. Perään pari pientä monttua melko rehellisillä viivoilla. Kivaa ja etenevää touhua, jossa kuskikin sai välillä ihan kunnolla työstää. Loppu huipennettiin vauhdikkaalla montulla, jossa mukaan mahtui yksi hauska asema (RT 08) tyhjän päällä, kun kunnon vauhdista olisi pitänyt osata koukkaista loiva oikea Kalen vadelmapuskien viereen. Meilläkään ei jarrutus riittänyt, mutta katse löysi numeron ja matka jatkui.

Kisa oli mukavan leppoisa, koska alueet olivat melko pieniä ja reitti hyvin ajettava. Kotimatkalle lähdimme kakkossija kainalossa kahden puuttuvan rasittaessa tulosta voittaja-Kulmalan yhtä vastaan.

XXXVII Aprilli-ST 18.8.2013 VaToSUA

Seuraavana päivänä suunnaksi otettiin Valkeakoski ja kahvila Silta. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja keli oli mitä kesäisin. Reitti suuntasi alkuun siirtymäluontoisesti Iittalan suuntaan, josta taitettiin yli motarin Uutterankankaalle, jossa en ollutkaan ennen käynyt, paitsi juosten joskus 1998. Pientä aherrusta hepokengillä todella kapoisilla poluilla, joita oli haastavaa havaita. Onneksi merkatut kannot ym. erottuivat hyvin. Meno eteni kohtuullisesti, mutta pari tarkkaa paikkaa vaati tarkistuksen ja aikaa paloi 50 s enemmän kuin Koivistoilla. Reitti kuitenkin puhtaasti.

Kankaan jälkeen siirtyiltiin yhden jipon kautta Iittalan teollisuusalueelle, jossa meinasi tulla kiire, mutta saimme sittenkin nollattua jakson. Poliisien tervehtiessä kurvattiin linjaa pitkin ja poimittiin MRT. Sitten motarin viereiselle laanille, jossa heti ensimmäinen kyltti pois. Jotenkin en hoksannut kuviorajaa ja siinä ollutta ohutta muotoa, vaan ilmeisesti paiskoimme vasemmalta ohi. Jaksolla oli paljon hyviä kylttejä, tosin osa paikoista oli tuplakyltitetty eli tyrkyn kanssa sai olla tarkkana. Ajassa suoriuduimme parhaiten.

Matka jatkui Annilan mäkeen, jossa tein taas alkeellisen mokan. Ajoimme ensimmäisen kierroksen ihan oikein ja näin samalla seuraavan kierroksen paikan, jossa oli RT 28. Takapiikistä löytyi aivan oikein RT 22, joka piti laittaa korttiin. Videolla kuuluu jotain muminaa ko. kohdalla ja korttiin päätyikin se 28... Muuten jakso hyvin ja kuittasimme edellä menneet tehden M-luokan aikapohjat.

Loppuhuipennus sahattiin sitten Ritvalan montuilla, joista ensimmäisessä olen joskus aikoinaan aloitellut uraani. Paikka oli hiukan muuttunut ja menokin tökki melkoisesti. Kertaalleen ajatin kuskin kunnon kiven päälle, mutta onneksi vahinkoja ei tullut. Aikaa paloi ovelien asemien tonkimisessa, mutta onneksi puhdas suoritus täältä. Kisahan itse asiassa ratkesi tänne, kun Koivistoille tuli korttimoka lähtö-JATilla ja rankaisua tuli 1200 ylimääräistä. Viimeinen jakso väännettiin tien toisella puolella vanhan asfalttiaseman laanilla, jossa puskat sen kun kasvavat. Paljon kylttejä ja ahdasta RAVille. Viimeksi Tercelistä jäi peili ja tällä kertaa ST-puistosta poistuttaessa iskarit kolisivat aika huolella. Puistoon jäi sitten se kolmas kyltti, kun katsoimme Koivistoja väistäessämme, ettei tuollakaan mitään ole ja ei tartte ajaa. Ja olihan siellä hyvin jemmattuna kyltti. Joten saldona kolme puuttuvaa ja toiseksi parhaat aikapisteet. Se riitti pitkän tulosväännön jälkeen voittoon, vaikka se ei tullutkaan omilla ansioillamme. Kisa oli vaativa ja hieno, taattua VaToSUAn kamaa. Eli ei mennä siitä, missä aita on matalin. Melkeinpä päinvastoin ;)