Nykyisin autosuunnistajan kesätauko on huomattavasti pidempi kuin 90-luvulla, mutta omalla kohdalla ei voi sanoa haitanneen. Vanhaan omakotitaloon muutto tietää omat hommansa ja niitä on saanut jo hetken pykäillä, ja saa touhuta vielä toisenkin hetken. Syksyn avaukseen Lopelle ehdittiin kuitenkin ja ajatuksena oli kokeilla vähän uutta lukutyyliä. Kesän aikana tuli pari kertaa illan pimeinä tunteina analysoitua omaa komentokieltä ja nyt yritys oli tuottaa kuskille sopivampaa sekä napakampaa käskytystä.
Suoraan maalaushommista rankkasateessa moottoritietä surffailleessa keskittyminen ei ollut parasta mahdollista, mutta kartat käteen saatuani alkoi taas prosessori raksuttaa. Ensimmäinen pysäkki 20-tonnisella tuli haistettua jo karttoja katsellessa, saattoi olla ohut, mutta eväät oli annettu kuitenkin. Itse pila ykkösjaksolla sujui ihan sujuvasti, mutta montussa ajatin ensimmäisellä kerralla keskimmäistä uraa, kun olisi pitänyt ottaa vasen pussi. Toisella lenkillä aavistin asian, mutta en kuitenkaan peruututtanut kuskia. Juuri ennen JATtia totesin, että virhe tuli, ja sitten paikattiin. Nollajakso karahti tuhkana tuuleen, mutta pysäkki noudettiin. Suurin haaste oli lunttia käyttämättömänä arpoa äkkiä, mihin väliin taulu kuului. JATilla myöhät selkään ja ensimmäinen kortti täynnä. Arvonta onnistui, mutta kylmäsi. Jos ylimääräinen olisi rankaissut, niin sinne olisi jäänyt...
Toinen jakso Turengin SM-kisasta tutussa montussa ei sujunut tälläkääm kertaa. Sisäänmenossa tökkimistä ja jatkuva epävarmuus penkissä. Lopulta kaikki pysäkit kortissa turhilla ihmettelyillä höystettyinä kelpasi kuitenkin ihan riittävästi.
Kolmas jakso ei sujunut sen ruusuisemmin, varsinkaan oman tuntemuksen perusteella. Heti alussa tuntui menevään reittiä vastaan, ja ensimmäisen kerran olin varmasti viivalla vasta 300 metrin päässä lähtöpisteestä. Lopussa vielä lenkki väärinpäin, mutta ihmeen kaupalla kaikki kortissa ja selviytyminen pelkillä myöhillä.
Viimeinen jakso pellolla ja metsikössä oli jo parempaa. Isolla tiellä sai vetää tieliikenneasetusta uhmaten, jotta ehdittiin ajassa, mutta itse pyöritys alkoi jo kulkemaan. Kerran tosin pyysin 'mulle', kun piti ottaa 'sulle' ja siitä sitten arvottiin pienellä 'eikulla'. Jakson pienimmät aikapisteet kostivat, sillä lopussa oltiin Defenderin perässä ja turhalla puhinalla jätettiin kisan ainoa taulu, 29, muiden otettavaksi. Ehkä tästä opittiin taas jotain...
Kisa oli mukava rykäisy ja antoi vahvan signaalin kesäterästä. Kiitos Lopen järjestäjille, aion tulla vastakin. Seuraavan viikon harjoitus Lammilla/Tuuloksessa on harmillisesti pakko jättää väliin remonttihommien vuoksi, mutta eiköhän tässä saada vielä jyvää hierottua kohdilleen ennen Aprillia.
