39. Kievarin Kierros 18.5.2013

Perinteikästä kierrosta kurvattiin tällä kertaa keväällä. Kisalla on omalta kohdaltani hauska historia, sillä aikanaan Kievarin Kierros oli urani ensimmäinen kilpailu AS-rintamalla. Silloin ajettiin talvikelissä ja alla oli se -74 Corolla sinapinvärisenä. Kylttejä jäi kuin sillä kuuluisalla entisellä miehellä ja sija oli jossain 40:n korvilla. Mutta siitä se lähti. Ja paluu tapahtui lajin pariin SM-kisan muodossa juuri Kievarissa -11 ja kas kummaa: reitille jäi 10 kylttiä löytymättä :)

Tällä kertaa ajettiin rennon rehvakkaalla otteella eli koitettiin olla hieromatta turhia. Alussa teollisuusalueen jipot noukittiin kyytiin ja mittis AS-puiston viereen antoi aikaa hioa nuotit itse pilaa varten. Parissa kohtaa pari yskäisyä, mutta siedettävästi JATille. Kakkosjakson montulla oli hankaluuksia kartan kanssa, mutta taktiikkaan luottaen eli jos ei ihan, niin sitten melkein oikein ja -58 taulussa.

Parin mutkan kautta tie vei Moreenin teollisuusalueelle, jossa koukerot poimittiin parin sekunnin aikatappiolla. Kaatopaikalle oli tällä kertaa löydetty uusia juonia, ja yritin ottaa aurinkoa tarkemmin vuoden -11 SM:n virheistä oppineena. Ajassa pohjat kohtuullisen sujuvalla menolla ja kuskille hatunnosto siitä, että paikan tullessa mentiin se mitä päästiin. Rastin laanilla menosta puuttui terävyys, olisi pitänyt mennä vain rohkeammin. Kyltit kuitenkin korttiin ja kelvollinen aikatulos.

Rykäys puistossa toistamiseen meinasi tuottaa lapsuksen, tai oikeammin rehellisen suunnistusvirheen, kun en meinannut kelpuuttaa kylttiä 05 korttiin tolpan puuttuessa kohdalta. Oikea meni mielestäni taaempaa, mutta kirjoitin korttiin ja hyvä niin, koska maalissa sain kuulla, että maastossa oli toinenkin tolppa...

Rastikankaan maisemissa Lidlin hallin kupeessa oli ihan veikeää tolpankiertoa ja tarkkoja paikkoja. Meno oli ihan sujuvaa, vaikka karttojen vaihtelu meinasi tuottaa harmaita hiuksia. Ensimmäisen jakson päätteeksi meille kostautui isolla tiellä ajettu väärä pyynti ja meikäläisen meuhkatessa leimaamista saimme tuntuvat ennakot. Toinen jakso (JAT 7) saatiin nollattua ja viimeisellä ihan kelpo tulo -67. Täältä löytyi myös yksi kisan ratkaisukylteistä eli 03 kasna ja tolpan linjalta, meidänkin piti ottaa uusiksi vähän kauempaa.

Loppufinaali vedettiin Calpiksessa, jossa onnistun aina sähläämään jotain. Heti ensimmäisen pistevälin (48-49) lopussa putosin kuvioista. Pudotus alatielle meni OK, mutta muodot ja mitta eivät täsmänneet, etenkin kun luin koko ajan karttaa kymppitonnisena oikean vitosen sijaan. Toisella otolla toinen ratkaisukyltti (82) löytyi, mutta jatko yski vieläkin ja kävimme kääntämässä parin sataa metriä pitkäksi oikeasta kohdasta. Jatko meni kohtuudella, mutta yksi risteyksen ohitus tuli mittavirheellä ja taas kävi kellot miinusta. Karmea tulos -203 Koivistojen nollaa vastaan.

Maalissa selvisi, että olimme onnistuneet vetämään puhtaan reitin, vaikka ruudut kävivätkin lopussa vähiin, kun tein ihan rehellisen kirjoitusvirheen ja muutenkin söhläsin kynähommissa. Aikaa tuli 503 ja se riitti tällä kertaa voittoon. Olisi ollut varaa hukata yksi reittikin.

Kisa oli oikein hyvä ja sopiva kansallinen, näitä lisää.

Kesäkausi käyntiin

Kesäkausi avattiin poikkeuksellisen aikaisin eli peräti huhtikuun puolella, kun Forssan aktiivinen AS-porukka pisti pystyyn Rantasipi-AS:n. Kelit eivät olleet järjestäjien puolella ennen kisaa ja huhujen mukaan reittiä jouduttiin jiiraamaan uusiksi muutamaankin otteeseen.

Aurinkoisena kevätpäivänä kartturi kävi ensin ottamassa tuntumaa tossusuunnistukseen ja niillä pohjilla oli hyvä lähteä tulkitsemaan forssalaista viivaa. Kisan alku oli tuttua amitsun pihaa ja keskustan teollisuuskorttelia. Ihan kivoja jippoja ja ennakoiden pelkoa löytyi tarjottimelta. Onnisen pihassa käytiin tarkastamassa kellot eli koitettiin vältellä ennakkovirheet. Seuraava jakso olikin sitten meille se ratkaiseva voiton suhteen eli AT:n jälkeen pisteväleillä 12-15 olin välillä ulkokaarteessa kartan suhteen ja pari varmistusta toi liian paljon myöhiä, JATilla kone näytti -99.

Ensimmäinen miehitetty AT tuli kaikesta huolimatta vähän silmille, mutta onneksi ihan siedettävät ryöminnät kyltille eli vain +9. Lyhyt rykäisy betonipinojen välissä meni napakasti ja nollasimme JATin. Seuraavaksi otettiin muutama mukava pätkä peruskartalla ennakoita keräten. Ennen jakson loppusosaa jouduttiin seisoskelemaan oikein urakalla, koska AT:n pelko oli koko ajan päällä ja päätettiin harjoitella sujuvaa ajamista. Lopulta saimme tulla ihan kunnolla JAT6:lle, mutta onnistuimme nollaamaan ajan. Seuraava lyhyt pyöritys hallien välissä vaati lähinnä huolellisuutta 08-kyltin kanssa, ajassa nollasuoritus.

Seuraavalle jaksolle siirryttiin taas keskustaan ja viime elokuun kisasta tuttu alue. Kulman takana haisi ennakko-AT, joka tuottikin monelle ratkaisevat ennakot. Itse jaksolla tuli pientä köhimistä ja tiukat käännöksetkin söivät aikaa, joten JATille kisan luonne huomioiden aika isot myöhät, -55.

Loppuun vielä parit makupalat kaatikselta , jossa kuskikin sai ihan ajaa. Etenevää suunnistusta ja nollat ajasta. Ja kirsikkana kakun päällä Onninen uudestaan. Alussa tulikin ihmeteltyä runsasta kylttien määrää... AT oli sijoitettu pinojen väliin ja kun se oli miehittämätön, oli aikaa katsastella pihan kuviot kartalta käsin maastoon verraten. Kävimme kabiinissa moraalisen keskustelun erilaisista tavoista, joita tällaisessa tilanteessa voisi sääntöjä noudattaen käyttää. Ja samalla tulin itse miettineeksi, miten AT kannattaisi/pitäisi sijoittaa. Nythän me olimme ensimmäinen auto ja tehdessämme kiekurat pihalla kolme seuraavaa autoa katseli meidän menoa. No, pyöritys oli aika simppeli, mutta koitimme haastaa itseämme ja ajoimme ihan viivaa myöden suunnistaen ja nipin napin nollat saimme koneeseen. Maaliin mennessä oli vielä pari kylttiä ja karttaan merkitty iskaritesti.

Tällä kertaa puhdas reitti, tosin kolmella ylimääräisellä kyltillä kortissa, ja aikapisteet 181 tuottivat SM-mitalisteja vastaan kolmannen sijan. Suoritus oli hyvä ja ajopaikka ensimmäisenä reitillä antoi hyvän lisämausteen, kun jälkiä ei ollut avittamassa. Reitti oli mielestäni oikein hyvä ajankohdan ja edeltävät olosuhteet huomioiden. Taajama-alueella aikataulun laatiminen on aina hankalaa, ja tälläkin kertaa sai odotella muutamaan otteeseen melko pitkään, tai kerätä ennakoita tulosluetteloon. Ja mikä tärkeintä mielestäni: harkkarin ja kansallisen yhdistäminen toi ainakin Forssaan muutaman kisailijan normaalia enemmän. Harmi vain, että niitä E-luokkalaisia oli tällä kertaa ehkä normaalia vähemmän.

Tästä jatketaan Kievarissa...