Wanhoja muistellen

Jyväskylästä tuli voitto, vaikka ei oltaisi sitä ansaittu ainakaan suorituksen perusteella. Erityisesti oma tekeminen oli tökkimistä monin paikoin. Lisäksi tuli muutama helppokin virhe ja reittejä hukkui kaikkiaan peräti kahdeksan. Sikäli tilanne on tietysti mielenkiintoinen, että lauantaina Lapualla on mahdollisuus jopa Cupin voittoon. Mutta ryhtiliike on tultava, ainakin oman tyytyväisyyden takeeksi.

Loppuun pari vanhaa arkistokuvaa. Keltainen Corolla, jolla varsinainen kilpailu-urani alkoi vuonna 1994 ja musta Subaru, jonka puikoissa olin viimeisessä kisassa ennen reilun kymmenen vuoden tauolle siirtymistä.

XXXVI Aprilli-ST 3.9.2011

Perinteinen AS-kisa Toijalan-Urjalan  nurkilla oli meidän autokunnallemme kauden toinen SM-osakisa. Turengin tyhmien virheiden välttäminen oli pääteemana ja siinä myös kohtuullisen hyvin onnistuttiin. Vaikka joskus 90-luvulla olen nöösipoikana ollut Toijalan nurkille viivaa tekemässäkin, oli tässä Aprillissa 90% reitistä minulle täysin tuntemattomia alueita. Ainoastaan lopun jokkisradalla olen ennenkin touhunnut ja siellä olen myös ottanut ensimetrit auton ratissa. Vuotta en nyt lähde julkistamaan...;)

Alku Toijalan keskustassa sujui huolellisesti ja pitkällä 50-tonnisen siivulla yritin haistella vanhanpohjia, mutta tällä kertaa poikkeamia ei tarvinnut tehdä. Tosin yksi paikka paljastettiin välillä 6-7, ja myöhemmin illalla se sitten myös kaivettiin esiin tosin takakautta. Tämän voi tunnustaa, että joskus ennenkin tuota kyltin 45 paikkaa on kaiveltu eli tässä vanhasta hajusta oli hyötyä.

Ensimmäinen pyöritys männikössä meni parilla ohiajolla, mutta muuten sujuvasti. Koko kisaamme leimannut aikojen epävarmuus kostautui ennakko-AT:lla. Tälläkin kertaa luulimme tulevamme ihan ajassa. Toinen pyöritys montulla meni ihan sujuvasti, mutta asema 88 jäi leiman jälkeen jonkun kasan taakse eli siitä napsahti ensimmäinen kisan kolmesta puuttuvasta. JATia ennen ollutta 06-kylttiä jouduttiin kaivamaan pariin otteeseen ennen kuin osui ja sopi.

 Neljäs jakso jatkui ihan sujuvasti, mutta välillä 19-20 piti varmuuden vuoksi ottaa D-lenkiltä molemmat kilvet, vaikka kerralla mentiinkin oikein. Tää on niin tätä. Asemalta haettiin sitten uudet kartat ja sen jälkeen autossa tuli hiljaista, kun kartturi putosi palikat: Mitä h**vetin hevosenkiä???

En ole sääntökirjaa niin tarkkaan lukenut, että ihan satavarmasti tietäisin, miten tulee toimia. Mutta muistissa oli, että lyhintä reittiä sinne avonaiseen suuhun. Ja sekös olikin helppoa aseman ympäristössä ja annetuilla kartoilla+poluilla. Ensin yritin piirtää jotain, mutta totesin sen sotkevan enemmän kuin auttavan. Joten ei muuta kuin rauhallista määrittelyä vähän kerrallaan. Nyt alkoi olla autoa alueella jo ihan haitaksi asti, mutta kuin ihmeen kaupalla kuviot selvitettiin ilman yhtäkään puuttuvaa tai ylimääräistä, vieläpä ihan kohtuullisessa ajassa. Jos minulta kysytään, niin kyllä tuo määrittelytapa sopii siirtymille, mutta tuommoiset paikat viivalla, kiitos. Joka tapauksessa ihan mukava alue.

Sama peli kengillä jatkui ja tarkkana sai olla. MRT haettiin, vaikka ensin kurkattiin perinteisesti hallin sisään. Tauko tuli jopa hiukan yllättäen vastaan, mutta huili oli ihan paikallaan. Pitkä loikotus Punkalaidunta kohti oli vähän tylsähkö, ja jälleen onnistuimme saamaan turhat ennakot JAT 7:lle. Ei ymmärretä ei.

Seuraava jakso oli meille paikoin hiukan ahdas, mutta hyviä suunnistuspaikkoja oli ja sai mukavasti askaroida. Aikaa paloi muutamassa paikassa, kun ei vaan saatu farmari sopimaan puiden väleihin. Jotain olisi voinut vähän oikaistakin, mutta vielä ei taito riitä. Niin ne huiput kuulemma tekee. Pistevälillä 47-48 miehitetty löytyi, mutta siitä tohkeissamme jäi yksi vaihtopiste huomioimatta ja seuraavat AT + JAT meni ihan arpomalla, molemmista iloisesti myöhiä. Kymppijaksolla alku oli sujuvaa ja päästiin kuviinkiin. Takkuaminen alkoi 58-59 välillä, kun täräytin mitat pitkäksi ja lähtöä romun vierestä hierottiin kolmasti. Oli siinä tuomarilla naureskelemista. Oliko se niin, että kävellen olisit jo perillä ;) Loput jaksosta tuli jo ihan siististi.

Sitten olikin vuorossa totaalinen putoaminen. Alun 20-tonniset mentiin nätisti, mutta jo välillä 65-66 oli aistittavissa tökkimistä. Seuraavalla pistevälillä lähdin ajattamaan lenkkiä väärinpäin ja kun koitti 67-68, oli palikat taas lattialla. Turhan rehvakkaasti koitin ajattaa muotoa tyhjän päällä ja tietäähän sen miten siinä käy. Pari kertaa uusiksi ja päätepisteen etsintää, kun epätoivo alkoi kasvaa. Lopulta ihan rauhassa koko juttu uusiksi ja kerralla oikein. Miksi aina pitää hakata päätä seinään? Sano se. Kaikki taulut korttiin, mutta melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Toiselle tauolle mennessä otettiin kolmen letkasta viimeisenä hiljainen poistuminen MRT:lle. Paikkasi edellistä sohellusta ja kohtotti mieltä. Tauon jälkeen  jälleen koneen mukaan nollilla JATille, tuloksena toista sataa ennakkoa. Näin.

Kuten jo kerroin, välillä 89-90 vanhapohja haettiin takakautta ja luultiin jo, että ei täällä näköjään mitään ollutkaan... Itse jakso soralaanilla sujui jo pimeässä ja tuntui jopa ihan kohtuullisen hyvältä. Jep, viimoiselta pisteväliltä taulut 24 ja 13 pois. Jälkimmäinen ilmeisesti ajettiin takakautta korjaten, mutta ei nähty kylttejä. Ja niinhän sen pitää ollakin. Jokkisradalle mennessä meni vähän tökkimiseksi ja tuli otettua turhaan sekä 87 että 72, taas kerran varmuuden vuoksi. Ja toki myös "Aprillia" kuskin pyynnöstä ;)

Viimeisen jakson olisi voinut jättää ehkä ajamattakin, mutta näin tällä kertaa. Möykkyjä koluttiin letkassa ja koitettiin nähdä kaikki reitit. Ja näin myös kävikin. Siirtymällä maaliin havaittiin myös kisan toinen peura, ei osuttu. Maalissa olin todella yllättynyt, kun vain kolme reittiä puuttui korteilta. Ja kun aikakin oli enemmän kuin hyvä meidän kalustolle, keikuttiin pitkään kärkipaikoilla. Isojen poikien jälkeen sijoitus lukittui kasiin ja A-luokan voittoon. Kieltämättä oltiin vähän hämmentyneitä.

Katsotaan nyt, kuinka korkealta pudotaan Jyväskylässä...

Kiitos järjestäjille hienosta kisasta! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan...

Kohti Syys-ST:tä

Nyt on tavarat siirretty uuteen kuntaan ja osoitteeseen. Pirkkalassa taisin olla kunnan ainoa autosuunnistaja, Ylöjärvellä ymmärtääkseni en. Mutta joka tapauksessa huomenna lähdetään parantamaan Turengin sijoitusta ja lähtöpaikan osalta nyt ollaan ehkä edullisemmalla paikalla kuin Turengissa. Toisaalta viimeksi sai ajella rauhassa kärjessä ja nyt sitten ollaan jo M-luokkalaistenkin seassa. Toivotaan, ettei ainakaan häiritä muiden suorituksia ihmettelyillämme. 

Turengissa käytiin pienessä flunssassa vielä hiomassa harkkarissa vauhtia ja koitettiin löytää jonkinlaista rajaa siihen, että mihin tahtiin ehtii vielä jotain järkevää kuskille sanoa. Tällä kertaa oli myös jälkiä apuna, joten tilanne oli sopivasti simuloitu ajatellen Aprillia. Muuta yhteistä tuskin sitten löytyykään tulevasta kapinasta. Uskaltaisin veikata, ettei Kulmala voita ainakaan tuloksella 9 vp., tai kukaan muukaan.

Lueskelin ennakkojuttuja kisasivuilta ja totesin, että vaikka en ollut syntynytkään tuon otsikossa mainitun kisan aikaan, niin olen kuitenkin kahlannut nuokin paperit joskus läpi. Syynä on perhetausta ja sadat tunnit AS:n kuivaharjoittelua pikkupoikana nojatuolissa karttapöytä sylissä. Eli jos en ihan väärin muista, niin isäni lienee ollut jotenkin tekemisissä ko. kisan reitin kanssa vuonna 1977. Tästä huolimatta taktiikkana tämän vuoden Aprilliin on se, että tyhmien virheiden määrää karsitaan huomattavasti edellisestä kisasta ja koitetaan saada sujuvaa jälkeä aikaiseksi. Tulostavoitteena voisi olla vaikka yhden M-luokkalaisen päihitys, jossa viimeksi onnistuttiin heittämällä. Flunssakin alkaa lopulta hellittää eli toive äänen kestämisestä perinteisillä "äänentoistomenetelmillä" on vahva ;)

Yhtä kaikki, mukavaa taas päästä viivalle. Saas nähdä kuinka käy. Kisaraportti luvassa sitten jossain vaiheessa.