Kauden ensimmäiseen SM-osakilpailuun Lapualle lähdettiin leikillisesti ennakkosuosikin kärpännahka olkapäillä, kun taskussa oli edellisviikonlopun voitto Aurasta. Menomatkalla oli sopivaa kutinaa ja jännitystä, koska ehdoton tavoite oli parantaa edellisen vuoden toheloinneista. Lähtönumero oli talvikisaan aika optimaalinen (kiitos niiden tohelointien), kun edessä oli jo jälkiä piirrettynä, mutta ei kuitenkaan liiaksi.
Lähdössä oli vielä pieni päivänvalon ripe jäljellä, kun saimme kartat käsiimme. Matkalla kisapaikalle olimme nähneet peltoaurauksia ja odotus oli, että tutuille pelloille tulisi matka käymään. Alussa oltiin vähän huolimattomia, kun ensimmäiselle jaksolle syöksyttiin suoraan lähdöstä kello käyden. Sopivat ruuhkat risteyksissä ja ykköspisteessä oltiin jo muutama sekunti myöhässä. Pinojen välissä lukeminen oli vähän tökkivää ja hermoilevaa, mutta virheet välttäen saimme varman aloituksen. Myöhiä 9 s ja jakson 10.
Kaupunkisiirtymällä noukittiin se ainokainen RT ja siirryttiin ensimmäiselle pellolle. Pelin henki selvisi heti ensimmäisessä käännöksessä, kun vain muutama ura oli kartassa, "radasta" puhumattakaan. Lähtö hallitusti väärin ja korjaus perään. Myöhemmin vielä toinen virhevalinta, joka jouduttiin paikkaamaan uudella kierroksella. Yksi varmistelukyltti ylimääräisenä korttiin siitä radalta ja ajasta -162, jakson 12. ja tilanteessa 9.
Matka jatkui pikiksellä tutulla Viljasten pellolla, joka jätettiinkin muuten rauhaan tällä kertaa. Helpotti kummasti kartturin oloa... Kuski valitteli liukkautta ja malttoi ottaa pätkän varmasti. Myöhiä 9 s ja jakson 4.
Sitten siirryttiin koivuja kiertelemään. Pelkät puut kartalla toivat epävarmuuden tunteen ja halusin ottaa poikkeuksellisen varmasti. Ekalla kierroksella takaura ja RT 61 löytyi, mutta silti leimalla arvoin vähän aikaa, menikö varmasti oikein. Aikaa paloi, mutta muuten jakso meni peruuttelematta, ajassa -34 ja jakson 12.
Sitten alkoikin tapahtua, kun siirryttiin kartanjaon kautta pitkälle pellolle, jossa oli tyypillistä lapualaista eli pitkiä kaarevia uria, joista kartalle eivät päädy ihan kaikki. Heti alkuun hyvä kyltti (31) kerralla ja rytmi päälle. Päädyssä ollutta 08:a tarjoilin joka väliin, kun en vauhdissa ruvennut kaivamaan perusteita ottamiselle tai jättämiselle. Itse asiassa kerran meinasin olla merkkaamatta, mutta onneksi merkkasin, koska kuului kuitenkin. Suurin ongelma tällä jaksolla oli kartturin ohjeiden päinvastaisuus. Kun piti mennä oikealle, niin pyysin vasemmalle ja toisinpäin. Onneksi kuski haastoi välillä ja jälkikin auttoi olemaan eri mieltä. Ajasta -346 ja jaksosija 9., kokonaistilanteessa noustiin pykälä (7.).
Jälleen lyhyt siirtymä tien toiselle puolelle ja ojien välissä pitkät vedot, jonka jälkeen kunnon vääntöä reunapusikossa. Alku aiheutti hämmennystä, kun Lundahl-Bitter puski väkisin vastaan eikä auttanut kuin odotella. Sitten lähti sujumaan ja urat sopivat kerrasta. Kunnes... Välillä 28-29 lenkin jälkeen lähdin lukemaan uudelleen lähtöpisteeseen vastaan, aivan kuten mestarit hetki sitten. Pieni suunnistusvirhe täydensi tuherruksen, kunnes Virtanen tuli vastaan ja totuus paljastui. Sähellys tuotti seuraavalla välillä uuden virheen, jonka paikkaus oli hankalaa, mutta palkittiin (RT 62). Laine-Virtanen kuittasi eteen ja loppu tultiin peräkkäin sujuvasti. Pellolla pääsimme kuittamaan, kun silmä osui paremmin kylttiin 77 ja tulos jaksolta oli -274 (7. ja tilanteessa nousu pari pykälää). Eväitä olisi ollut ainakin sata pistettä vähempään, mutta minkäs teet kun pitää säheltää.
Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen pieni huili, kun siirryttiin isoa teitä pitkin kohti Jouttikalliota. Olimme säilyttäneet oman paikkamme jonossa, vaikka Laine-Virtanen oli edellä käväissytkin. Samalla huomasimme sinisen Golfin tien penkalla, kesken oli jäänyt. Olen joka kerran tykännyt Jouttikallion alueesta ja tälläkin kertaa homma lähti ensimmäisen käännöksen varmistelun jälkeen sujumaan hyvin. Viiva oli etenevää ja ihan niin paljon ei ollut uria kuin edellisen talven sprintissä. Kaikki meni loistavasti viimeisen kuvan puoliväliin asti, jossa kesken lenkin hyppäsin lukemaan väärää kohtaa ja yritin lenkistä pois täysin väärälle uralle. Hetken sopi ja sitten ei yhtään. Jonkun aikaa meni, ennen kuin ymmärsin virheeni ja ärräpäät lensivät. Loppu tuli sitten paikkauksen jälkeen ihan hyvin, mutta aikaa paloi täysin turhaan. Sijoitus jaksolla oli 13. (-341), mutta kun porukka ajoi sopivasti ristiin, nousimme tilanteessa kolmanneksi.
Tauon jälkeen ajeltiin teollisuusalueiden kautta ilman kylttejä kohti sahaa. Jakso oli toteutettu ajoajoilla ja yhteen varmistuslenkkiinkin oli varaa pinojen välissä, kunnes otimme JATilta leiman. Kyltit olivat rehellisiä ja kartat selkeitä. Nollatulos jaksolta ja tilanteessa erot pieniä johtavan Ojanperä-Rouskun takana.
Sitten alkoikin siirtyminen ratkaisualueille, joista edellisvuoden muistot eivät olleet järin valoisia... Meno toteutettiin viisikymppisellä, jossa oli hepokenkiä. Perään pieni piha, jossa kymppitonnilla pari hauskaa asemaa. JAT 13 tarjosi uudet paperit ja kilvanajo pääsi jatkumaan. Mennessä pellon reunasta RT 30 ja ensimmäiseen peltoon kiertämään. Nyt oli uria jonkin verran pois kartalta, mutta kylttejä melko vähän. Pyöreitä muotoja kierreltiin ja lenkkejä oli välillä jo liiaksikin. Lopulta meninkin sekaisin ja lähdin ajattamaan väärään suuntaan pois lenkistä eli jälleen tuloviivaa vastaan. Pahin paikka oli RT 38 ja 44 yhdistelmä, josta katsoin ensimmäisellä kerralla varmuudeksi molemmat. JATille -267 ja jaksosija 6.
Loppuhuipennus oli edessä, kun siirryimme reippaasti kohti Hakolan peltoja. Luvassa oli vielä pari pitkää jaksoa, johon liittyi myös edellisistä kisoista poiketen auratun peltoradan ympäristö. Kartat kouraan ja mitä hel..., heti hepokenkiä! Lopulta aika selkeää, mutta kolme hyvää kylttiä peräjälkeen (14, 90, 71). Meno oli melko sujuvaa ja nyt ei tarvinnut hyppiä kartoille enään takaisin, eikä ollut minullekaan liian hankalia lenkkejä. Välillä oli pientä ruuhkaa, mutta radalle tullessa saimme suorittaa ihan omassa rauhassamme. Kisan ratkaisu-RT 33:lle emme menneet kerrasta, mutta epäilys oli. Teimme korjausliikkeen ja uudestaan vähän kauempaa, ja siellähän se lymysi. Leimalla olin kalikat sekaisin, mutta matka jatkui kohtuullisen sujuvasti. Vaihtopisteeseen 67 tulimme "hallitusti" väärää uraa ja jouduimme toiselle korjauslenkille. Aikaa jaksolla kului 10 minuuttia yli ihanteen, mutta olimme kuitenkin jaksolla 3. ja nousimme 33-kyltin ansiosta kisan toiseksi ennen viimeistä suunnistusjaksoa.
Viimeiset uudet paperit kouraan ja Kalen kannustaessa matkaan. Peruskartalla sisään ja taas talonpihan kautta vähän eri tavalla. Kyltti 04 kyytiin, vaikka yllättävän vähän oli jälkiä. Peltojen hierominen sujuvasti ja vielä jaksettiin painaa. Vaihtopisteen 71 jälkeen yksi väärä kääntyminen, joka jouduttiin paikkaamaan ketunlenkin kautta, ei kylttiä. Muutaman ylimääräisen otin lopussa korttiin, mutta varsinaisesti vasta radalla (se 33 pari kertaa ;) ). Radalle tullessa ohitimme Pekan ja Erkin, kun herrat jäivät jostain seisoskelemaan. Rataosuus meni tällä kertaa yhdellä varmistuksella, kun yhtä risteystä arvottiin mitan osuessa väliin ja muite perusteita ei keksitty. Väärinhän se meni ja korjaus tuotti oikean kyltin kyytiin. Viimeiselle JATille vielä huolellisesti, eikä liukkaus oikeastaan antanut enempään mahdollisuuksiakaan. Aika korttiin ja hiet otsalta. Jakson 2. sija aikapisteillä -540. Ja koska Laine-Virtanen äityi viimeisellä jaksolla hieromaan ylimääräisiä, nousimme kuin varkain kisan voittoon vajaan 250:n pisteen turvin.
Maalisiirtymällä kehuimme tuttuun tapaan kisaa toisillemme ja koimme saaneemme vastinetta rahoillemme taattuun lapualaiseen tyyliin. Tuloslaskennassa päätin olla katsomatta korttejani ja meninkin tankkaamaan väsynyttä kehoa. Anssi tuli toteamaan, että tuloslaskennassa on ilmeisesti jokin virhe, koska eivät löytäneet meiltä yhtään virhettä ja olimme keulilla. Kehuin, että kyllä tässä vielä jotain kylttejä ruvetaan ostelemaan, jos viime talven kisaa muistellaan. Tällä kertaa ei tullut ylimääräisiä murinoita ja saimmekin reiluja kädenpuristuksia voittomme kunniaksi. Palkintoja sylin täydeltä mukaan ja kotimatkalle, joka osoittautuikin sitten melkoiseksi reissuksi, kun yhtäaikaisesti satoi vettä ja oli pari astetta pakkasta. Erehdyimme Virroilla astumaan ulos autosta virkistäytymään ja olimme lentää pyrstöllemme, kun tie oli lähinnä peilijäätä muistuttava. Loppuosa Kuruun asti tultiinkin sitten aika hissuksiin ja kirottiin reitinvalintaamme. Eipä se tosin paljon fiiliksiä laskenut :)
-------------------------------------------------------------------------
Kausi on siis lähtenyt käyntiin vähän liiankin hyvin ja SM-osakisavoitto tuli jo "vähän kuin varkain". Olin asettanut itselleni tavoitteeksi tälle kaudelle SM-osakisan palkintosijan ja yhteispisteissä kuuden joukkoon. Nyt sitten lähdetään kärkipaikalta Kemiin heinäkuussa, joten suunta on vain alaspäin. Keväällä on tosin muutama hyvä kisa odottamassa ja tietysti oman kisan ratamestarointi. Ensimmäinen lupakierros tuli tehtyä viikonloppuna kera kilpailunjohtajan ja ihan lupaavalta vaikuttaa.
