Helatorstaina saatiin eteen oikein hyvä iltapuhde. Itse kiirehdin suoraan suunnistuskisojen kuulutuskopista paikalle, matkalla tosin piti pudottaa perhe mummolaan hoitoon. Alkulämmittely suoritettiin Tre-Hki motarin kyljessä laanilla, joka sujui ihan muikeasti, tosin pieni myöhä tuli otettua hiukan varkain. Kylänraitit menivät ilman isompia ihmettelyjä, pikkuisen ennakkoja koiteltiin pudotella, oltiinhan pitkästä aikaa liikkeellä nopeuksilla. Kirkon kupeesta vanha tie oli tuttu juttu ja ensimmäiseen totiseen pyöritykseen siirryttiin leppoisin mielin. Varoitin kuskia ennen pusikkoon menemistä, että silloin 15 vuotta sitten en osannut yhtään näissä maisemissa...
Ja olihan se 15 vuotta tehnyt tehtävänsä eli paikalle oli kasvanut metsä?! Ekan takavinon jälkeen oli taas shokki päällänsä, kun piti yrittää löytää lepikossa oikeat väylät. Pientä takkua oli ilmassa ja jopa aavistuksen ahdasta Toyotallekin. Toisella kiepillä meni jo paremmin ja lähdöt otettiin liki kerrasta. Tilastotappiona kirjattiin repsikan peili, joka jäi matkalle. Aikapisteitä kertyi 377, mikä oli kuitenkin varsin kohtuullinen saavutus.
Tältä se näytti GPS-datan mukaan:
Mitä vihreämpää viivaa, sitä vauhdikkaampaa menoa, punainen vastaavasti vähemmän vauhdikasta. Käytössä on siis näytötön MyLogger "aski", jonka tarkkuus ei ole ihan huikeinta luokkaa. Yleensä se on käytössä juoksulenkeillä matkaa mittaamassa. Päätin kokeilla, miltä AS-kisa näyttää.
Talojen pihoihin tullessa kartturilla tökki pahemman kerran ja vaikka reitit löytyivätkin, jäi vähän karvas maku suuhun, tai ainakin sonnan haju renkaisiin. Aikaa kului yli minuutti liikaa. Tästä suivaantuneena ajettiin vanhaa rallitietä pahaa aavistamatta turhan reippaasti, jolloin A. Etelä rokotti vuosikymmenten kokemuksella +123 pistettä AT:lta. Kabiinissa oltiin hiukan eri mieltä siitä, pysähtyikö auto aseman näköpiirissä, mutta asemamiehen sana oli laki ja se oli nieltävä. Korkeakankaan hiihtokeskusta lähestyessä välillä tarkastettiin auton käytöstä ulkoapäinkin, mutta mitään hälyttävää ei löytynyt.
Hiihtokeskukselle tullessa haistoin pellolle poistumisen, lienee joskus itsekin tullut siihen kylttiä viritettyä... Täytyy sanoa, että satoja kertoja hiihtokeskuksella liikkuneena ja joka nurkan tuntevana oli yllättävän haastavaa autosuunnistaa alueella, varsinkin vähän erilaisella kartalla. Ehkä siksi meno oli tökkivää, mutta onneksi kaikki jekut saatiin kuitenkin ratkottua. Aikaa kului tosin puolitoista minuuttia liikaa.
Kaupungin läpi ajeltaessa piti yrittää keskittyä, vaikka maisemat olivatkin tuttuja. Lukion ja ammattikoulun pihoissa mentiinkin sitten peräkkäin Lopen Subarun kanssa ja onnistuttiin jopa ajamaan jakso nollille. Viimeinen jakso Annilan metsikössä oli kalustolle haastava ja vähän jouduttiin ottamaan pois, ettei tullut kolhittua. Melko sujuvasti kuitenkin edettiin, joten aikakin oli ihan kohtuullinen. Tuossa paikassa olen aikanaan vuonna 1988 istunut ensi kertaa kartturin paikalla Mazdan kyydissä, todella paksu tyyny takapuolen alla. Silloin auto meni kuljettajan tuntemuksella oikeaa reittiä, mutta koitti allekirjoittanutkin jotain lukea... Oli tämäkin paikka "hiukan" muuttunut niistä ajoista. Poismeno sentään oli samaa jyrkkää alamäkeä kuin joskus ennen muinoin.
Summauksena nollareitti ja kohtuulliset aikapisteet, joten olimme maalissa tyytyväisiä. Totesimme reissun palvelleen hvyin SM-kisan harjoituksena, monella tapaa. Luokkavoitto tuli ja M-luokan puolellakin olisimme olleet toisia.
Tästä jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti