Riksussa tyrkky puri

Alkukesän viimeinen sarjakisa kapinoitiin Riihimäellä viime tiistaina. Lämpötila antoi oman haasteensa reissuun, koska oltiin selkeästi helteen puolella. Kisan edetessä meidänkin kärrymme alkoi lämpenemään, minkä seurauksena vähän aikaa kabiiniin puhallettiin lämmintä ilmaa. Tämä oli omiaan lisäämään hikistä tunnelmaa karttapähkinöiden parissa.

Kisan alussa oltiin huolimattomia ja kelpuutettiin ensimmäisellä pistevälillä tyynesti C-luokan kartturin lueskellessa sähkölinjaa kuviorajana. Toisaalta ei se mennyt siihen rajaankaan nähden oikein eli ansaitsimme oikeutetusti 600 vp. ensimmäisen puolen kilometrin aikana. Kisan jälkeen kotiin lähdettäessä Kulmalan Jari näytti paikan ja taas opittiin. Jos ei muuta, niin olemaan alusta asti huolellisia...

Alkuosan kurvailut 1:20 000 -kartoilla oli hyvää treeniä ja huolellisesti kaiveltiin loput asemat ensimmäiseltä jaksolta. Lopussa oltiin aikataulusta perässä, mutta yksissä tuumin totesimme, ettei taajama-alueella ruveta kaahaamaan. Olihan aiheesta annettu oikein lisämääräyskin. Tuloksena oli 46 sekuntia myöhiä.

Toinen jakso meni vähän köröttelyksi, kun oltiin keskustan tuntumassa ja koitettiin vain poimia lenkeistä reitit pois. Kolmosjaksolla urheilupuiston alueella olin hämmennyksissä kartan kanssa ja hiukan oli epävarma olo. Sisään mennessä tuli pienet ennakot, jotka säilyivät myös JATille, vaikka koneen mukaan ajettiin nolliin. Ilmeisesti väärässä paikassa kartalla sijainnut piste 12 vaikutti asiaan ja näin aikataulu ei osunut ihan yksiin, tiedä häntä.

Nelosjakson alkuun tapahtui jotain hämmentävää, kun yhtäkkia kompu nollasi loppukisan pistevälit ja hukkasi kellonkin. Kuskille tuli näin hiukan lisäsäpinää ja pisteessä 20 pistettiin loppukisa uudelleen koneelle ja lähdettiin puolen minuutin myöhillä jatkamaan. Pistevälillä 20-21 en saanut mitään osumaan tukkipinojen ja kiskojen väleissä, onneksi sentään löydettiin pois. Aikaa kului lisää hukkaan ja koska oltiin lähes keskustassa, ajeltiin siististi ja nieltiin harmia. Lisäksi peruskarttakiekurat tuottivat vähän askaretta, mutta kaikki kilvet tuli kerättyä kortille. Kisan synkin jakso osui pistevälille 28-29. Vaihtopisteen jälkeen tultiin 20 metriä pitkäksi ja koitettiin ottaa viivan mukaista oikeaa. Aina meni väärin ja yleensä vasten kilpiä, eikä oikein muutenkaan sopinut. Kaksi kartturia löi viisaat päänsä yhteen ja ratkaisi tehtävän palaamatta taaksepäin hakemaan alkua oikein. Muoto saatiin pellolla ikään kuin tehtyä ja ei muuta kuin eteenpäin myöhät niskaa poltellen. Sinnehän se jäi 43 vallin päälle vanhalle rajalinjalle. Asia olisi ollut korjattavissa, jos olisi maltettu peruuttaa 30 m taaksepäin ja katsottu lähtö uudestaan. Nyt seisottiin väärässä paikassa ja sovitettiin viiva maastoon, ei näin... Ja yli kolme minuuttia myöhiä vielä selkään.

Loppuun koottiin itsemme hyvin ja Riutalle tullessa uskoimme ajavamme AT:lle ihan ajassamme, tulos näytti kuitenkin +66, syy ei selvinnyt. Itse pyörityksellä homma sujui ihan juoheasti, paitsi pistevälillä 39-40, jossa ryhdyin laskettelurinteessä pohtimaan, olisiko ekalla kerralla pitänyt tulla taaempien kilpien kautta. Pohdintaa haittasi se, että olin nakannut edellisen karttalehden jo tarpeettomana takapenkille, ja sitä sitten etsittiin kissojen ja koirien kera, ei näin. Monttuosuus meni ihan sujuvasti ja JATilta myöhiä tuli 149 pistettä. 

Muutamaa nukahdusta lukuunottamatta ihan hyvä veto, josta jäi taas sopivasti opittavaa. Kaksi puuttuvaa ja kelpoiset AT-pisteet antavat hyvät lähtötunnelmat lauantain SM-kisaan Turenkiin. Nyt sitten taidot punnitaan aidosti, kun edessä on ensimmäinen kunnon kesäkisa. Ja kevään trendin mukaisesti lähtönumeroksi arpoutui ykkönen. Eipä ole ainakaan pölyttäjiä edessä ja saadaan puskea omat jälkemme muiden ihmeteltäviksi ;)