Ihan aluksi iso kiitos järjestäjille viime lauantain kisasta. Saimme hakemaamme eli vastinetta rahalle ja sopivan "kevätkauden" huipennuksen. Ensimmäisenä autona ajamisessa oli puolensa, sekä hyvät että huonot. Yhtä kaikki reissu oli opettavainen varsinkin kartturille, olihan kyseessä kuitenkin vasta urani toinen SM-osakilpailu. Hiukan jäi joissakin paikoissa, kuten jo aiemmin kevään harkkareissakin, mietityttämään, onko ratamestaroinnissa tapahtunut jotain muutosta sitten alkuaikani 90-luvun puolessa välissä. Jälleen oli nimittäin näitä "tyrkkytauluja" jokseenkin paljon mukana. Ja yhä useammin, yleensä sieltä viisi metriä taaempaa, löytyi se varsinainen taulu, joka piti ottaa. Melko monesti nämä hoksattiin, mutta useammin kuin kerran otettiin myös "varmuuden vuoksi" ne molemmat, kuten tehtiin lähes kaikkien niidenkin taulujen kohdalla, jotka eivät viivalle kuuluneet, mutta näkyivät aivan reitin vieressä.
Täytyy myöntää, että en ole tuon koulukunnan miehiä ja koen vähän kiusalliseksi sen, että muutaman metrin välein on taulut, joita pitäisi sitten arpoa tai etsiä ottamiselle/ottamattomuudelle perusteita. Kuski toteaa yleensä, että korttiin vain molemmat eikä oteta riskiä. Periaatteessahan ottamisen pelkoa ei enää nykyään pitäisi olla. Mutta kyllä SM-kisassakin vähän meinasi alussa kylmätä, kun ruksasi numeroita kortteihin ja mietti, että milloinkahan nämä loppuvat kun epävarmoja kylttejä tuli huiskittua joukkoon. Itse kun vedän suoraan korttiin ilman luntteja eli kertapäätöksellä :) Onneksi Turengin kisassa oli kuitenkin monta loistavaa asemaa, joihin mekin autuaan tietämättöminä lankesimme.
Maalissa paljastui tällä kertaa kymmenen reittivirhettä, mitä pidin huonona suorituksena. Kuski käski olla ruoskimatta liikaa itseäni, mutta kyllä tällä kertaa oli viisi kertaa syytä ruoskia. Ne loput olivat sitten vain liian hyviä jekkuja meille. Seuraavassa lyhyt analyysi kisastamme ja reitistä auton numero 1 näkökulmasta. Joukossa pari karttapalaa selventämässä. Jos AS:n puolella karttojen julkaisu netissä on kovin tiukkaa ja loukkaa verisesti jonkun tekijänoikeutta, niin poistan ne välittömästi ensimmäisen valituksen jälkeen.
Jakso 1:
Alussa kieltämättä jännitti, mitä tuleman pitää, vaikka harkkarit olivatkin menneet melko tuubiin. Teollisuusaluella jäynät selvitettiin ja tuikattiin ensimmäinen tyrkkykin korttiin, vaikka olin vahvasti eri mieltä. Mittiksen jälkeen ensimmäinen monttu oli tyhmyyden katastrofi: kolmesta ensimmäisestä kaksi pois. Ensimmäinen kyltti kasan vieressä ei mielestäni ollut viivalla ja jätin ottamatta ajatellen ettei kaikkia voi kerätä. Piirsin kuvaan punaisella oman mielipiteeni kyltin kohdasta. Oman ottamattomuuden perusteena oli kasan pää, jonka tasalta piti vasta kääntyä. Kruunuksi kertaalleen otettu 05 ei muistunut mieleen kun ajettiin toista kuvaa. Hieno alku kerrassaan! Tässä vauhdikasta menoa jakson viimeisessä pihassa.
Siirtymäjaksolta löydettiin kaikki vanhanpohjat, vaikka yhteen tehtiinkin melko kovat jarrutusjäljet muille opasteeksi ja jäätiin vähän myöhään...
Jakso 3:
Täällä alkoi yhtä murheellisesti kuin ensimmäinenkin. Peltoon ajettaessa ei näkynyt jäljen jälkeä ja koitettiin jotenkin tolppien avulla navigoida oikeaan kohtaan. Ei onnistuttu ja saldona 74 + 34 pois. Montussa takkusi myöskin, mutta sieltä selvittiin pelkilla ylimääräisillä.
Jakso 6:
Tässä vaiheessa saimme ajella jo rauhassa yksiksemme lähes koko montun. Reitti 87 jäi ihan suunnistamalla pois eli mentiin edestä vahvalla luotolla. Siilon luona sijainneet kolme kilpeä kuuden metrin sisällä arvottiin oikein, mutta pari ylimääräistä kirjasin kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi tulla sellainen epävarmuus kaikkia näkyviä kylttejä kohtaan, ettei uskaltanut oikein luottaa mihinkään, ei edes itseensä. Toki alkujaksojen virheistä ei ollut tietoa vielä tässä vaiheessa... Kartoista katselin 87:n paikkaa ja tein mielenkiintoisen havainnon: pikkukasan vieressä ollut iso kasa oli piirretty karttoihin kahdella eri tavalla. Eläväistä soraa...:)
Jakso 8:
Maisemat olivat tuttuja vuoden 2009 FIN 5-suunnistusviikolta. Se ei auttanut, sillä tökkimistaktiikka jatkui ja aikaa paloi. Asemat kuitenkin löytyivät ja viimeinenkin palkitsi peruuttamisemme.
Jakso 9:
Kolmas tyhmyyteni riemuvoitto. Pyöreä lenkki tyhjän päällä pikkumontussa. Ajoimme ihan oikein, kunnes huomasin sen kulmikkaan vaihtoehdonkin. Tyylin mukaisesti todettiin, että otetaan tuokin varmuuden vuoksi. Otettiin kyllä, mutta arvatkaapa tuliko se oikea 79 kirjoitettua korttiin... Lentohiekassa purjehdittiin eteenpäin ja kiitettiin lähtönumeroamme, reitti 12 jäi löytymättä.
Tauon saimme viilennellä rauhassa ennen kuin seuraavat saapuivat pari minuuttia ennen lähtöämme. Pitkällä siirtymällä kuski sai antaa pitkän puhalluksen konstaapelin todetessa: "Äänestä ajattelin, että joku erikoinen sieltä tulee, ja onhan tää vähän erikoinen."
Jakso 12:
Hyrvälän montussa oli ensi kertaa hyötyä jäljistä, koska nolla-auton yhdet jäljet opittiin pian löytämään hienosta hiekasta ja hyödyntämään muutamassa paikassa. Tämä jakso olikin ehkä kaikkein paras meille ja nautinnollisinta menoa, koska ilmassa leijui vain omat pölyt. Harmillisesti ekalta pisteväliltä jäi kuitenkin taulu 43 ajamatta. Viimeisellä lenkillä taulu kyllä huomattiin, mutta ei edes silloin tullut itselleni mieleen, pitikö se jossain ottaa. Puri meihin siis hyvin. Aikapisteet tältä jaksolta olivat ihan hyvät.
Jakso 13:
Moreeni oli jo hiukan tuttu kevään harkkarista, mutta sisään menossa mitta ei pitänyt yhtään ja alku yskähti hiukan. Samainen epävarmuus jostain maan rajassa lymyävästä reitistä kyti koko loppukisan ja muutamin kohdin tökittiin oikein urakalla. Esimerkiksi postiautojen taakse oli pakko vilkaista... Aikaa vähän hukkui, mutta reitit osuivat.
Jakso 15:
Kaatopaikalla vauhti oli melko sujuvaa, vaikka muutamassa paikassa söhelsinkin. Lopussa kävi vanhanaikaisesti eli kun alkoi sujua ja vauhti kasvaa, niin tuli jälleen se tyhmä huolimattomuusvirhe. Kisan viimeinen puuttuva reitti realisoitui taulun 97 muodossa, vaikka jotenkin paikassa haisi muutakin kuin jätteenkäsittely. Etummainen väylä kelpasi ja Toyota punahehkuisena kohti vaihtopistettä...
Jakso 16:
Puistossa en ole montaa kertaa käynyt ja nytkin joutui kyllä ihan tosissaan tarkkaamaan. Lähdössä heti vaikeuksia ja aikaa paloi. Reitit kuitenkin löytyivät ja peruutuksiakin tuli vain muutama.
Jakso 17:
Rastilla sujuvuus ei ollut parasta mahdollista, koska taas tutkittiin järjestäen ne "pääseekö taaempaa?" -paikat. Jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, vaikka myöhää tippuikin 200 p.
Jakso 19:
Kalpiksessa ajoin elämäni ensimmäistä kertaa ja muutamissa paikoissa en ymmärtänyt karttaa. Lähinnä vaunualueella tuli pari kertaa lukko, jota piti aukoa peruuttamalla. Yleensä oltiin menty oikein, mutta luotto oli pettänyt tai dialogi kartan kanssa oli ajautunut törmäyskurssille. Viimeisellä kuvalla sitten täydellinen ajatuskatko, jonka seurauksena meinattiin jo lähteä seikkailemaan keskelle rinnettä vienyttä tietä. Lopulta uskoin omaan mittaani ja matka pääsi jatkumaan. Jaksosta jäi sähläyksen maku ja 590 AT-pistettä korttiin.
Maaliin oli vielä omat kiemuransa, joiden seurauksena kuitattiin vajaan puolen minuutin myöhät.
Kokonaisuutena matkalle jäi siis kymmenen asemaa, mikäli oli armotta liikaa. Ajassa selvisimme vähintäänkin kohtuullisesti, olosuhteisiin nähden jopa hyvin. Lopputuloksena 19. sija ja A-luokan 8. yhden nousupisteen kera. Suoritustamme leimasi sen edetessä kasvanut epävarmuus eli loppuvaiheessa ei enää luottanut yhteenkään käännökseen, kun aina oli pelko siitä taaemmasta asemasta tyrkyn sijaan. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa syksyn kisoihin ja Valkeakoskella yritän olla tarkempi. Jokohan ykköslähtöpaikan taika murtuisi...
Seuraavaksi vuorossa on Jukola ja siitä sitten enemmän täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti