Ytimekäs, mutta valitettavan lyhyt talvikausi aloitettiin edellisvuoden tapaan NaSUn Armonlaaksossa ja tällä kertaa kisaa siirrettiin pari viikkoa sopivien olosuhteiden takaamiseksi. Suunta osoitti minulle uuteen osoitteeseen, mutta ilmeisesti perinteiseen Auraan, josta käsin pääsimme ajamaan "nollaa" cuppilaisille. Tämä sopi paremmin kuin hyvin harjoituksena seuraavan viikonlopun SM-kisaan Lapualle, varsinkin kun lähtöpaikkamme oli heti kakkosena Viitala-Heikkilän perään.
Alussa oli pientä sohimista, kun pari mittakaavavirhettä osui papereihin. Ensimmäinen varsinainen suunnistusjakso oli teollisuusaluetta ja pieni lumikerros liukastutti entisestään menoa. Välillä en saanut viivaa sopimaan maastoon ihan täysin, mutta tavoite oli virheiden minimointi ja aikahukan nollaaminen. Loppujakson piha aiheutti yhden varmistuskierroksen, jolloin ajanlasku sotkeentui, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme nollattua jakson.
Sitten heitettiinkin pitkä siirtymä parilla kilvettömällä koukulla kohti ensimmäisiä peltoja. Vaihtopistettä 10 lähestyttäessä katselin vanhanpohjaa oikealla ja isäni poikana halusin katsoa paikan, kun aikaa oli. Siinä jäi sitten katsomatta vaihtopisteen paikka tarkemmin ja lähdimme yhtä liian aikaisin oikealle. Sopiva tie mutkitteli kyllä hassusti, mutta laitoin asian aluksi mittakaavan piikkiin. Lopulta aloin epäilemään tilannetta tosissani ja samassa olimmekin jo tien päässä talon pihassa. Ja sitten sitä aikaa ei enää ollutkaan ihan niin reippaasti...
Maisemakierroksen aikana ohi taisi livahtaa kolme autoa, mutta ehdimme ajoissa JATille ja kömmähdys ei tällä kertaa maksanut. Nyt oli löysät otettu pois ja opetus annettu, joten sitten lähdettiin takomaan peltoa. Viiva oli melko selkeää, samoin kartat. Ison kiven vierelle menossa jäin ensimmäisellä kerralla ihmettelemään ja aikaa paloi turhaan. Ensimmäinen vetäisy viidenneksi nopeiten, -107. Toinen jakso meni yhtä peruutusta lukuunottamatta sujuvasti ja viimeinen RT 22 maltettiin kurkata lavojen välistä. Ajassa kuitenkin toiseksi hitaimpia (!?).
Pieni siirtymä ja sitten alkoikin huipennus eli ison peltoalueen eri osiin auratut hienot jaksot. Alku lähti sujumaan hyvin, vaikka yksi paikka jäikin kaivelemaan ihan tuloslaskentaan asti (ei tosin saisi, kun ei sillä kuitenkaan enää mitään mahda). Lopulta sekin ajettiin oikein. Meno oli etenevää, eikä montaa peruutusta tarvittu. Pyynnit olivat cupille sopvat, mutta me saimme olla tarkkana, ettei tullut huolimattomasti mentyä ennakossa. Ensimmäiseltä pätkältä yksi sekunti myöhiä, kaksi seuraavaa nollille. Rehellistä suunnistamista ja kuskikin sai ajaa, jos vain pitoa löytyi.
Maaliin siirryttäessä totesimme kisan olleen erityisen mukavan iltapuhteen ja reitin erittäin passelin cuppilaisille. Meille muutama polku pois ja päänvaivaa olisi ollut huomattavasti enemmän. Tuloslaskenta paljasti tällä kertaa, että korttimme oli reitin osalta ihannerivin kanssa yhtäläinen eli löysimme kaikki ja vain kaikki oikeat kyltit. Tuloksissa olimme lopulta "parhaita" eli emme nopeimpia, mutta huolellisimpia. Ei ennakoita, JATit oikeaan järjestykseen ja oikeat (joskin välillä melko lumiset) numerot korttiin, joten kausi alkoi voitolla.
Tulokset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti