Kausikooste 2013 loppuun

Tiukille menee, ehditäänkö mennyt kausi läpi ennen uuden alkua. Viikko olisi aikaa, kunnes lumi taas pölisee. Jos pölisee.

NEZ-viikonloppu 4.-5.10.2013

Tällä kertaa NEZ-viikonloppu tuli kahlattua kokonaisuudessaan läpi, kun etäisyydet olivat inhimilliset. Ainakin kisapaikkojen osalta. Toki olimme mukana kansallisessa MA:ssa perjantaina ja M:ssä lauantaina. Perjantaina lähtö oli Hollolan Kukonkoivussa ja maali Vääksyn Tallukassa, järjestelyvastuussa RiiUA. Reitin suunta valkeni itselle vasta kaksiosaisen JAT-kartan saatuani. Väsymys painoi ennen kisaa ja vireys ei ollut paras mahdollinen. Alku ajettiin JM-radalla ja vielä oli valoisaakin. Hyvä jakso ja meni ihan kohtuullisesti ilman isompia köhimisiä. Sitten siirryttiinkin jo kunnon siivu valtatietä Lammin läheisyyteen, jossa ajettiin minulle ihan uudella alueella. Vanhahkon oloinen montunpohja oli mukava ja tarkkana sai olla. Hämärä tuli jo silmille ja lisäsi haastetta. Kuitenkin melko selkeä jakso, vaikka aikaa saikin kulumaan.

 

Sitten pyörähdettiin pienessä montussa, joka kantoi nimeä Tippavaara. Jotenkin homma ei käynyt ja aikaa paloi omiin kiemuroihin. Sen jälkeen huitaistiinkin retvakka GT-siirtymä tauolle Turenkiin eli alettiin olemaan kohtuullisen kaukana maalipaikasta. Olo oli puutunut ja sanoinkin Anssille, että huilailen hiukan. Tauolla Jaffaa koneeseen, jos vaikka sokurit lähtisivät nousuun.

Kisa jatkui tutuilla Kanta-Hämeen maisemilla eli Calpikseen kävi tie. Ja heti alusta asti todellista takkuamista, kuten lähes aina jossain vaiheessa ko. alueella. Aikaa kului todella paljon, mutta reitit vielä toistaiseksi nollilla. Koivistot karkasivat jonnekin maisemaan. Seuraavaksi oli vuorossa Rastin laani, jonne mennessä onnistuimme tössimään pienet myöhät AT:lta. Itse pyöritys lähti kohtuullisesti käyntiin, kunnes toteutin turhan varmistuskoukeron ja hukkasin mitan seuraavaan käännökseen. Sieltä jäikin sitten pois RT 59, vaikka otatin kerran takakautta viereistä uraa uudestaan. Olimme vieläkin tulosuunnassa liian pitkällä, joten valintamme olivat hyviä, mutta vääriä ;) Ajassa selkeä tappio kisan kärkikaksikolle, taas kerran.

Ja tutut mestat jatkuivat: kaatopaikka. Tällä kertaa ei ollut mitään mullistavia uusia jekkuja, mutta pieni lenkki takanurkassa puri tällä kertaa. Teimme lenkin ilmeisesti liian pitkällä ja kiersimme väärän kopin. Kun sieltäki löytyi sopivasti kyltti, niin ei muuta kuin hanaa. Ja toinen puuttuva oli tosiasia. Ajassa ei enää ihan niin paljon takkiin.

Sitten AS-puisto ennen loppuhuipennusta, jota sitten riittikin. Keväältä tutut pellot keppeineen ajettiin tällä kertaa pimeässä ja melkoisen korkeassa heinässä, josta ajouraa oli välillä haastavaa havaita. Muutama paikka oli todella hyvä ja paljastui monesti vasta pari käännöstä myöhemmin, jolloin paikkaus oli astetta hankalampaa. Välillä oli valoja ja ruuhkaa liiankin kanssa ja mentiin jonossa kuin ne kuuluisat porsaat... Lopussa hyvä pelastus tolpan ympäri kieppumisessa ja kisasta jäi lopun "onnistumisten" jälkeen ihan hyvä fiilis. Siirtymät maaliin olivat pitkät, mutta eivät tylsät, kun aikaa oli melko napakasti.

Lopputulos oli rutosti aikaa ja kaksi puuttuvaa, joilla saavutimme ansaitusti vain kolmannen sijan Jalonen-Rouskun ja Koivistojen takana.

---------------------------------------------------------------------------------

Hyvin nukutun yön jälkeen karavaani siirsi lähdön Vierumäelle Heinolan kupeeseen ja maali sijaitsi taas Tallukassa. Nyt ajeltiin yli puolet valoisassa ja alueet olivat varsinkin alkupäässä itselleni uusia. Heti kärkeen otettiin vanhanpohjaa ja ovelia lähtöjä, joten alkulämmittely oli sitä ihteään. Suoriuduimme ihan hyvin ja olimme M-luokan nopeimpia, A:sta löytyi vielä vikkelämpi pari.

Lyhyen peruskartta-ajelun jälkeen siirryttiin raviradalle, jossa ajettiin helppo kurvailu. Siitä alkoikin sitten mielenkiintoinen peruskarttaseikkailu Heinolan latupohjilla muutamalla kyltillä terästettynä. Meni jonoajoksi, kun päästin yhden risteyksen pitkäksi. Seuraavat pari jaksoa kurvailtiin pienissä montuissa, joista jälkimmäisessä meinasi olla vähän ahdasta. Hyviä kylttejä löytyi ja kivaa oli. Ajallisesti jäätiin taas hiukan edellisillan kärkipareista.

Pysyttelimme edelleen hajuetäisyydellä Heinolasta seuraavaksi vierailtiin rata-alueella. Sisäänmeno peruskartalla ilman teitä enteili jotain erikoista ja yritinkin keksiä jotain liian hienoa, kunnes tyydyin kelkkauran pohjaan varsinaisen tien yli takapolulle, jonka nurkalla olimme jo käyneet pari jaksoa sitten haistelemassa. Itse rata oli hauska jakso, jossa sai mennä sujuvasti eteenpäin koko ajan. Yksi turha sähläys tuli ja aikaa kului taas yli keskiarvon. Poismenossa oli hauska jekku isolle tielle, näistä tykkään. Sitten hyvästeltiinkin Heinola ja lähdettiin takaisin kohti Vierumäkeä. Hauska jakso pienen asfalttikentän ympärillä keskellä metsää, karttamerkkinä taisi olla jopa skeittiramppi?! Pitkästä aikaa oikein aikapohjat jaksolle. Sama tahti jatkui seuraavalla monttualueella, josta oli karvaita muistoja 2011 SM-kisasta. Trippi oli hajalla ja muutenkin hölmöiltiin. Tällä kertaa meni muuten hyvin, mutta lankesin edellistä käännöstä vielä pohtiessani CUP-luokan kylttiin katsomatta kunnolla, miten oikeasti olisi pitänyt ajaa. Siitä siis kisan ensimmäinen puuttuva. Mutta nyt oli jo vähän menemisen tunnetta ja siis aikapohjat sopivasti ennen taukoa.

Tauon jälkeen vierailtiin ensi kerran pylväslaanilla, jonne mennessä haeskelin liian hienoja pelkällä tyhjän päälle piirretyllä viivalla. Ehkä tässäkin painoi painajainen parin vuoden takaa. Juuri ennen JATia vielä hieno kyltti, joka valoisassa osui turhan helposti silmiin, taas aivan liikaa aikaa. Pienen siirtyilyn, joka alkoi vanhanpohjalla, jälkeen oli edessä yhdet kasvihuoneen kierrot ja pieni monttu, jossa en oikein tiennyt mistä olisi pitänyt ajaa. Ensimmäiset nollille ja vastaavasti toisessa hitain minuutin myöhillä. Sitten olikin pitkää siirtymää metsäteitä pitkin, yksi AT ja perään pieni viiva vanhalla kartalla, josta löytyi yksi helppo kyltti ja vanhanpohja, josta en tänä päivänäkään tiedä, mistä piti mennä. Toinen puuttuva tuloksiin siitä. Jakso päättyi pieneen monttuun, josta selvittiin ihan kohtuudella yhtö uskonpuutosta lukuunottamatta, ajassa keskikastia.

Kisa alkoi huipentua ja pääsimme taimitarhan kanervikkopoluille. Alku jaksosta pyörittiin hallien ympärillä ja joukossa oli hyviä kylttejä isolla mittakaavalla. Loppu mentiin sitten polkuja, kumpareita ja valleja tulkiten. Tällä kertaa viihdyin hyvin ja olin koko ajan kartalla melko hyvin. Yksi hankala varmistus tehtiin ja siihen paloi aikaa turhasti, ja turhaan tietysti. Reitti puhtaasti ja nopein aika, vaikkakin lähes yhdeksän minuuttia yli ihanneajan. 

Finaali suoritettiinkin sitten uudemman kerran pylväslaanilla, ja tällä kertaa pimeässä. Taktiikkamme toimi paremmin kuin edellisen kerran, vaikka nytkin tuli pari hakua ja uusintaottoa. Siksi jäikin harmittamaan kaksi alueelle jäänyttä kylttiä (RT 32 ja 11), joista toista vielä oikein haettiinkin, mutta ei ilmeisesti riittävän pitkältä. Ajassa oltiin tällä kertaa selkeästi häpeärajan paremmalla puolella, mutta lopulliset neljä puuttuvaa kisasta sai niittinsä täällä. Maalisiirtymällä poikettiin vielä vanhaan tuttuun monttuun, jossa koitettiin vältellä virheitä. Hauskinta antia oli JATin jälkeen sohvaan kätketty kisan viimeinen kyltti.

Kisa oli hieno ja lopulta ajassa oltiin melko lähellä voittopari Koivistoja. Mutta neljä puuttuvaa ei millään riitä tällä tasolla ja viikonlopun toinen kolmossija oli tosiasia ja sammakot (siis palkinnot) kourassa lähdimme mietteliäänä kotimatkalle teroittamaan kynsiä kauden ratkaisukisaa varten...

42. Härkätien lenkki AS-SM 19.10.2013

Kauden ratkaiseva SM-kisa ajettiin syysloman päätteeksi eli tällä kertaa mies oli jopa levänneessä tilassa. Mitali oli teoriassa varma, jos emme ottaisi hylsyä viimeisestä kisasta. Mitalin väristä lähdettiin siis ajamaan. Oman mausteensa toi luminen keli, joka sai arpomaan rengasvalintaa ja miettimään suunnistuksellisuutta. Lisäksi renkolaiset eivät aiemmin olleet istuneet omaan käteeni kovin hyvi, joten nyt oli aika selättää peikko.

Alku oli tiesiirtymistä ja liukasta oli. Matkalla oli yksi RT ja myöhemmin vastalauseella poistettu AT, jolle me otimme kurinalaisesti nollatuloksen. Varsinaista jaksoa edeltänyt AT tuotti pienet miinukset, kun katselin vanhanpohjia matkalla. Itse jaksolla tuntui hyvältä, mutta sorruin kaksipuoleiseen kylttiin, jonka toisen puolen otin jo ensi kerralla väärin ajaessani. Ehkä se aiheutti keskittymisen puutteen ja tuloksena oli heti se kisan ainoa puuttuva. Ei siis mikään ruusuinen alku, mutta onneksi sitä ei siinä hetkessä vielä tiennyt. 

Toinen jakso oli sitten armeijan tiestöä, jossa jäljet estivät turhien haamujen etsinnän. Jotain mystistä jaksossa oli, kun mekin saimme 15 ennakkopistettä. Seuraavaksi oltiinkin Parolannummen nurkilla ja heti alussa sai olla tarkkana. Kymppitonnisilla ajetut pätkät tuottivat muutaman varmistuspysähdyksen ja ylimääräisen kyltin, mutta ratkaiseva paikka oli juuri ennen JATia ollut RT 49, joka jäi monelta löytymättä. Itsekin ajoin aluksi väärin, enkä ollut tyytyväinen. Takakautta löytyi jälki, joka osui viivaan ja sieltä lopulta mestaruuden ratkaissut kyltti kyytiin. Ajallisesti keskitasoa. 

Toisenlaista touhua oli luvassa seuraavalla jaksolla, joka oli jonkinsortin "urheilualue", ainakin peruskartan mukaan. Metsänrajoja, polkuja, pehmeitä heinä-saviuria ja kylttejä tarjolla. Siinä juoni, jota koitettiin selvittää. Pari turhaa tuli otettua, mutta joitakin läheltä mentyjä jätin myös ottamatta. Muuten meni hyvin, mutta aika lopussa yksi kohta jäi kaivelemaan ja siksi teimme uuden kierroksen. Aikaa paloi, eikä kierrokselta paljastunut mitään, mutta ihan OK kuitenkin.

Tauolle mentiin vanhan sotkun maisemiin ja sieltä siirryttiin sitten Hattulan kunnan keskustan ohi Mervin jaksoille. Huolellisuutta kysyttiin, kun isolla tiellä oli yhtäkkiä vastassa RT 32. Meillä auton peili oli saanut edellisillä pätkillä kolauksen ja vapisi kuin kartturi konsanaan Koska edessä oli ennakkovapaa JAT, päätimme korjata peiliä ennen asemalle menoa, ettei tulisi jupinoita. Leimasimme lopulta teippivirityksen jälkeen hyvissä ajoin, mutta jostain syystä tuloksiin kirjautui -52 eli ilmeisesti ihannelaskelmassa oli jotain häikkää, kuten myös myöhemmin yhdellä JATilla. Seuraava jakso meni ihan kohtuullisesti, vaikka pieniä varmistuksia teetätinkin.Siirryimme motarin alta seuraavalle jaksolle, jossa valikoivan tarkka eteneminen jatkui, ajallisesti keskitasoa.

Pohjoispuolen visiitti tuli tehtyä ja siirtymän kautta oltiin valmiita laajempaan Parolannummen tutustumisreissuun. Mieltä lämmitti asemajonossa paikka Audin takana eli mitään ratkaisevaa ei oltu ajassa jääty näin isossa kuvassa. Itse jaksolla homma sujui hyvin, kunnes juuri ennen pistettä 40 putosin kuviosta. Seisoimme ja haimme omia jälkiä samalla kun ilmeisesti tuomariston edustajat seurasivat puuhiamme. Kun solmu saatiin auki, tuli loppu taas ihan mallikkaasti. Aikaa vaan paloi taas turhasti.

Armeija jätettiin taakse uusimalla Ilveskallion tieosuus pienellä välipyörityksellä. Jotain häikkää oli ennen pistettä 50 ja oikean alun löytäminen vei taas aikaa. Kunnialla läpi ja vielä ihan kohtuullisessa ajassa.

Pitkä siirtymä Renkoon kohti viimeistä jaksoa sisälsi pari jekkua, joissa oltiin hereillä. Sahan pihassa koitettiin vielä luoda viimoista tsemppiä, vaikka kisan aikana oli tuntunut välillä hyvinkin epävarmalta. Viimeinen jakso otettiin ehkä turhankin varmistellen monin paikoin, mutta tavoitteena oli mokien välttäminen. Ajassa oltiin sitä tuttua keskikastia.

Tulosten odottaminen olikin sitten yhtä piinaa, enkä viitsinyt edes korttejani tarkastaa. Satasia oli kuvitteellinen rintatasku täynnä, jos jotain hämärää olisi ollut. Meidän osalta ei onneksi ollut, vaan kisan kakkossija ja mestaruus tuli omalla ajolla. Toki se yksi typerä puuttuva RT, jota kukaan muu ei jättänyt pois, jäi harmittamaan, sillä olisihan se ollut hienoa voittaa puhtaalla ajolla. Yhtä kaikki: huikea kausi sai mahtavan päätöksen.


Siinäpä se ja kohti uusia seikkailuja. Tähtäimessä kausi 2014 ja NEZ. SM-sarjassa kun ei ole kuin hävittävää ;)