Lajin pääfoorumi oli nostanut blogini linkkivinkiksi, joten paineet niskassa kasvoivat tekstin tuottamiselle. Syysloman AS-ajatelmat ovat pyörineet lähinnä ensi lauantain UFAK-lenkissä, josta pitäisi kaivaa sijoitus alle 19 kaunistellakseen vielä kauden SM-sijoitusta. Tällä hetkellä on vielä teoreettiset mahdollisuudet kiilata 15 parhaan joukkoon, mikä leikillisesti ajatellen voisi tarkoittaa nousua kerralla C:stä M-luokkaan. Minua viisaammat ovat kuitenkin todenneet, että se ei ole mahdollista.
Kuusankosken SM-reitistä jäi mieleen lähinnä tuskastuminen Selänpään pimeässä. Tulihan todistettua sekin, että yhdellä jaksolla voi jäädä kolmatta tonnia myöhään, vaikka ei edes varsinaisesti eksyisikään. Toisaalta siellä hakkuuaukealla kaivatin sitä neliötä kolme kertaa, molemmista suunnista. Homma meni kokonaisuudessaan ihan tökkimiseksi, kun vähän joka puun taakse piti kurkistella. Suurin osa reiteistä löytyi, mutta muutama jäi löytämättä ja palkintona oli lakujen lisäksi nelossija A:sta ja yleiskisan 14. Välillä tosin tuntui, että auto meni enemmän taaksepäin tai seisoi, kuin eteni viivaa eteenpäin...
Ehkä oma lukemistyyli olisi kaivannut etenkin kankaalle jotain muutakin kuin pelkät polut ja muodot, joiden kanssa en päässyt yhteisymmärrykseen. Tai no, olihan siellä ne kaksi koivua ;) Yhtä kaikki, kisassa oli purtavaa ja tekniikkaa noihin oloihin pitää vielä hioa. Joinakin hetkinä turhautuminen oli kabiinissa vahvasti läsnä ja kuljettajaa käy kiittäminen pitkästä pinnasta kartturin yrittäessä yhä uudestaaan ja uudestaan... Ehkä UFAKin kisaan voisi taas yrittää löytää etenevämpää tyyliä. Tai sitten eksytään totisesti, mikäli kisa-alue tulee sisältämään erään lentokentän Vääksyn seudulla...
Lajitaitoja tuli pidettyä viime sunnuntainakin yllä, kun teimme ensimmäisen katselmuksen ensi vuoden SM-kisamme reittiin. Muutama aika hykerryttävä paikka löydettiin ja nyt alkaa lupien rauhallinen pohjustaminen. Kiintoisaa olla taas ratamestaroimassa tämänkin lajin parissa. Tavoitteena on tehdä sellaista reittiä, jota itsekin haluaisi ajaa tai lukea. Vajaan vuoden päästä nähdään, kuinka onnistuttiin. Ehkä sitä ennen voidaan jotain ennakkopaloja heitellä tännekin, mikäli päämestaaja antaa luvan julkaista.
Lopuksi pari sanaa tämänkin blogin tarkoituksen ja otsikon maailmasta. Eli kymmenkunta starttia on nyt takana "paluussa autosuunnistuksen maailmaan", ja täytyy sanoa, että vahvasti koukkuun sain itseni jäämään. Toki onnistumiset ovat ruokkineet menoa yhä enemmän, mutta hauskaa on ollut taas huomata, kuinka hienosta lajista on kysymys. Samaan hengenvetoon täytyy tietysti olla huolissaankin, kun miettii osallistujamääriä ja kisojen määrää. Periaatteessa olen itse saanut harrastaa ihan riittävästi, etenkin jos otetaan huomioon Kanta-Hämeen harkkarisarja. Mutta muutoin tilanne ei ehkä ole niin ruusuinen. Aprillin maalissa eräs (tervas)Kannokiertäjä totesi jotenkin seuraavasti: "Kuule Timo, kyllä tämä on kuoleva laji..." Kieltämättä 40 paria/kisa voi olla kuolonkorahtelua, mutta itse haluaisin vielä uskoa toisin. Ehkä tuleva lisenssimuutos voi tuoda lisää satunnaisia kävijöitä, kokeilijoita tai paluumuuttajia. Eniten itse toivon sen tuovan lisää kisoja. Ehkä jopa näiden laadukkaiden, ja mielestäni jopa liian hyvien, harkkareiden sijaan.
Autosuunnistuksen markkinointi, jota foorumillakin tasaisin väliajoin mietiskellään, on mielestäni erinomaisen hankalaa toteuttaa lajin monimutkaisuuden vuoksi. Samaan törmäilen itsekin, kun koitan tutuilleni selittää lajin olemusta edes pinnallisesti. Kokeilun kautta voi jäädä koukkuun ja ehkä se on kuitenkin se pääkanava, johon näitä harkkareita tarvitaan. Tällä hetkellä lajiin sisääntuloprosentti on toki selvästi pienempi kuin toisesta päästä tapahtuva poistuma. Tämä näkyy tietysti muuallakin ikärakenteen vuoksi, joten ei pidä masentua. Heikkilän Juhan kanssa oli puhetta lajin esittelystä esim. juoksusuunnistuksen iltarasteilla, joissa ainakin Tampereen seudulla käy 300-500 osallistujaa viikottain. Ja esittely nimenomaan pienen demon kautta eli parilla pistevälillä saisi ihan oman kokemuksen lajin ideasta. Sen jälkeen sopivan ajan päästä harkkari samalle seudulle voisi toimia. Katsotaan nyt, saadaanko juttua vietyä eteenpäin ja omaa intoa pidettyä yllä.
Mutta nyt virittelemään kynät ja viivaimet huomista varten valmiiksi. Ja ei muuta kuin vauhtia :)
Kuusankosken SM-reitistä jäi mieleen lähinnä tuskastuminen Selänpään pimeässä. Tulihan todistettua sekin, että yhdellä jaksolla voi jäädä kolmatta tonnia myöhään, vaikka ei edes varsinaisesti eksyisikään. Toisaalta siellä hakkuuaukealla kaivatin sitä neliötä kolme kertaa, molemmista suunnista. Homma meni kokonaisuudessaan ihan tökkimiseksi, kun vähän joka puun taakse piti kurkistella. Suurin osa reiteistä löytyi, mutta muutama jäi löytämättä ja palkintona oli lakujen lisäksi nelossija A:sta ja yleiskisan 14. Välillä tosin tuntui, että auto meni enemmän taaksepäin tai seisoi, kuin eteni viivaa eteenpäin...
Ehkä oma lukemistyyli olisi kaivannut etenkin kankaalle jotain muutakin kuin pelkät polut ja muodot, joiden kanssa en päässyt yhteisymmärrykseen. Tai no, olihan siellä ne kaksi koivua ;) Yhtä kaikki, kisassa oli purtavaa ja tekniikkaa noihin oloihin pitää vielä hioa. Joinakin hetkinä turhautuminen oli kabiinissa vahvasti läsnä ja kuljettajaa käy kiittäminen pitkästä pinnasta kartturin yrittäessä yhä uudestaaan ja uudestaan... Ehkä UFAKin kisaan voisi taas yrittää löytää etenevämpää tyyliä. Tai sitten eksytään totisesti, mikäli kisa-alue tulee sisältämään erään lentokentän Vääksyn seudulla...
Lajitaitoja tuli pidettyä viime sunnuntainakin yllä, kun teimme ensimmäisen katselmuksen ensi vuoden SM-kisamme reittiin. Muutama aika hykerryttävä paikka löydettiin ja nyt alkaa lupien rauhallinen pohjustaminen. Kiintoisaa olla taas ratamestaroimassa tämänkin lajin parissa. Tavoitteena on tehdä sellaista reittiä, jota itsekin haluaisi ajaa tai lukea. Vajaan vuoden päästä nähdään, kuinka onnistuttiin. Ehkä sitä ennen voidaan jotain ennakkopaloja heitellä tännekin, mikäli päämestaaja antaa luvan julkaista.
Lopuksi pari sanaa tämänkin blogin tarkoituksen ja otsikon maailmasta. Eli kymmenkunta starttia on nyt takana "paluussa autosuunnistuksen maailmaan", ja täytyy sanoa, että vahvasti koukkuun sain itseni jäämään. Toki onnistumiset ovat ruokkineet menoa yhä enemmän, mutta hauskaa on ollut taas huomata, kuinka hienosta lajista on kysymys. Samaan hengenvetoon täytyy tietysti olla huolissaankin, kun miettii osallistujamääriä ja kisojen määrää. Periaatteessa olen itse saanut harrastaa ihan riittävästi, etenkin jos otetaan huomioon Kanta-Hämeen harkkarisarja. Mutta muutoin tilanne ei ehkä ole niin ruusuinen. Aprillin maalissa eräs (tervas)Kannokiertäjä totesi jotenkin seuraavasti: "Kuule Timo, kyllä tämä on kuoleva laji..." Kieltämättä 40 paria/kisa voi olla kuolonkorahtelua, mutta itse haluaisin vielä uskoa toisin. Ehkä tuleva lisenssimuutos voi tuoda lisää satunnaisia kävijöitä, kokeilijoita tai paluumuuttajia. Eniten itse toivon sen tuovan lisää kisoja. Ehkä jopa näiden laadukkaiden, ja mielestäni jopa liian hyvien, harkkareiden sijaan.
Autosuunnistuksen markkinointi, jota foorumillakin tasaisin väliajoin mietiskellään, on mielestäni erinomaisen hankalaa toteuttaa lajin monimutkaisuuden vuoksi. Samaan törmäilen itsekin, kun koitan tutuilleni selittää lajin olemusta edes pinnallisesti. Kokeilun kautta voi jäädä koukkuun ja ehkä se on kuitenkin se pääkanava, johon näitä harkkareita tarvitaan. Tällä hetkellä lajiin sisääntuloprosentti on toki selvästi pienempi kuin toisesta päästä tapahtuva poistuma. Tämä näkyy tietysti muuallakin ikärakenteen vuoksi, joten ei pidä masentua. Heikkilän Juhan kanssa oli puhetta lajin esittelystä esim. juoksusuunnistuksen iltarasteilla, joissa ainakin Tampereen seudulla käy 300-500 osallistujaa viikottain. Ja esittely nimenomaan pienen demon kautta eli parilla pistevälillä saisi ihan oman kokemuksen lajin ideasta. Sen jälkeen sopivan ajan päästä harkkari samalle seudulle voisi toimia. Katsotaan nyt, saadaanko juttua vietyä eteenpäin ja omaa intoa pidettyä yllä.
Mutta nyt virittelemään kynät ja viivaimet huomista varten valmiiksi. Ja ei muuta kuin vauhtia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti