Vuonna 1999, kun viimeinen kilpuri poistui pihasta ja juosten tehtävä suunnistus viimeistään vakavoitui MM-kisatavoitteiseksi, olin päättänyt autosuunnistusurani päättyvän. Varsin lopullisesti. Olihan ikää jo kunnioitettavat 19 vuotta ja virallista uraa takana 5 vuotta. Subarun jälkeen autot vaihtuivat kolisevista hyriseviin, kolhuisista metallihohtoisiin. Tosin opiskelijana se tarkoitti vanhaa farmari-Escortia, jolla olin tuleva ajamaan mittariin lukemat 360 000 km.
Armon vuonna 2011 jotain kuitenkin vinksahti päässä, koska kipinä syttyi ja ryhdyin vierailemaan Autosuunnistus.net -sivustolla sekä löysin huikeita incar-videoita tuubista. Josko vielä kuitenkin kerran ehkä... Kun on tuo moneen kertaan kenkkuillut selkäkin taas kipeänä ja juoksuharjoittelukin tuskaista. Olisihan se kiva...
Siitähän se sitten lähti. Ja Ysikymppivasen -blogi tulee kertomaan tästä lähtemisestä kuvin ja sanoin, katsotaan kuinka käy. Tarkoituksena on muistella menneitä (niin kauan kuin tulevia ei riitä muisteltavaksi), kertoilla kisakokemuksia ja jakaa muillekin omia kommelluksia autosuunnistuksen parissa. Edellinen blogini suunnistuksen ja elämän maailmasta keräsi viimeisen vuoden aikana n. 60 000 käyntikertaa, tämän ei ole tarkoitus päästä samoihin lukuihin.
Jos lajikielellä asian esittäisi, tämä teksti oli kisaa ennen ajettu mittis, ja loppuviikolla siirrytään katsastuksen kautta kohti ensimmäistä jaksoa. Kevättä odotellessa!
Terveisin
- Tsaari, autosuunnistuksen paluumuuttaja
Olipa loistava vinksahdus siellä päässä. Äläkä toista kertaa järkiinny! ;-)
VastaaPoista- Innolla jään odottelemaan mietteitä ASiasta ja ASian vierestä.