Riihimäen kisaan lähdettiin ensi kertaa ajamaan ihan oikeaa A-luokkaa, varsinkin kun kyseessä oli meille ensimmäinen yhteinen kansallinen kisa, tähän mennessä kaikki muut olivat olleet joko SM-kisoja tai CUPpeja. Päivän vietin Riksussa kuunnellen lajiryhmän antia ja otin oppia ensi vuoden arvokisajärjestelijöiden koulutuksessa. Itse kisaan oli luvassa pimeät olot, joten vaikeutta varmasti piisasi. Päätimme lähteä hakemaan etenevän sujuvaa suoritusta, koska mitään paineita ei ollut minkään pisteiden vuoksi niskassa.
JAKSO 1:
Maistuvaa peruskarttaa ja viiskytätonnista muutamilla hyvillä reiteillä. RT:lle 27 roskiksen taakse meitä oikein viitottiin, yleisölaji. Itse montulle sisääntulossa tein peruskartalla lapsuksen, vaikka olin verrannut viivaa viisitonnisiin mittiksen aikana. Kuski tunnusti ajaneensa vähän väärällä linjalla, jonka johdosta, jostakin kummasta syystä, kelpuutin kääntymisen hallin kulmalta ihan mukisematta. Sinne jäi "vanhaan paikkaan" RT 14, tosin itselle kaikki on tauon jälkeen melko uusia paikkoja. Itse pyöritys meni ihan kohtuudella, vaikka pari kertaa sakkasinkin. Aikapisteet olisivat olleet meille suotuisat, mutta jakso nollattiin Audin palon vuoksi.
JAKSO 2:
Maisema-ajelua kohtii Hikiää ja kuskin kotimaisemia. AT:n pelossa odottelua ja lopulta kiire AT:lle... Itse jakso peruskartalle oli kuskille enemmän kuin tuttu, joten siitäköhän johtui kartturin yskiminen. Audeja edessä ja takana, jonka jälkeen totaalinen black out. Jakso olisi ollut nollattavissa, mutta nyt tuli yli satanen myöhiä.
JAKSO 4:
Hikiällä radan varressa pari pitkää siivua ja oikeasta kohtaa kääntymisiä. Pari varmistusta ja yllättäen aika hupeni käsistä. Puhtaasti ja -67.
JAKSO 5:
Peruskartalla pari poikkeamaa ja tarkka RT 52 myöskin kyytiin, kuitenkin -23 JATilta.
JAKSO 6:
Kannokkoa ja soralaania. Ekalla kiekuralla vähän kummeksuin polkuja ja jouduin ottamaan vähän uusiksikin. Lopulta kaikki kyltit oikein ja kohti pitkää "sormea" kymppitonnin kartalla. Todellisuudessa kartassa taisi olla vähän kahtakin mittakaavaa, koska RT:n 86 hakeminen tuotti uskonpuutetta mittojen heittäessa oudosti. Meno oli toisella kierroksella jo sujuvampaa ja pari paikkaa olisi voinut jopa oikaistakin, jos olisi osannut uskaltaa. Puskan kierrossa tyhjän päällä lymynnyt 11 löytyi myös kortille, lopulta aikaa -239. Vanhan tien piikin kautta JATille, mutta ei ollut kylttejä...
JAKSO 7:
Vanhaa kunnon ST-ajoa, tästä olisi isäukkokin tykännyt. Ensimmäinen vanhanpohja 00 vaati pientä tarkkuutta ja kuskin haistoa, olipa vähän ajettavuuskin lopussa haasteellista. AT:n jälkeen alkoi herkku, vanhalla peruskartalla hyviä lähtöjä ja kääntymisiä. Välillä 41-42 meinasi usko loppua, varsinkaan kun kylttejä ei tullut vastaan. Lopulta takavinon kääntymisenkin kyltti, joka palkitsi vasta paikan, piti peruuttaa Tercelin taittumattomuuden vuoksi. Välillä sai ajaa aikaa hyvinkin kiinni, mutta parin lähdön katselu maksoi sekunteja, ja lopulta JATilla seisoi taulussa -156.
JAKSO 9:
Siirtymän jälkeen pitkästä aikaa Hyvinkään lentokentän ja radan maisemiin. Rauhallinen oma paikka ajella ja ensimmäiset seitsemän kylttiä suorilla ilman ihmettelyjä tai peruutuksia. Vaihtopisteen 51 ympärillä kisan mustin hetki, joka sitten lopullisesti maksoi kisan voiton. Musta Audi edessä ja kartturi tohkeissaan nuotittaa varmalla baritonilla kuskille suunnan ja antaa vielä matkankin seuraavaan takavinoon. Jäipä huomaamatta tien yli mennyt viiva, jota Audi juuri katsoi ja kaivoi korttiin RT:n 17. Me emme. Ja sitten se kolmesataa ja takavino vasen. Luin muka kuviorajan mutkaakin ja käännytin edellisestä katsomatta sitä mittaa. Ja olihan se ratamestaaja asettanut käännökseen väli-AT:n, kuitattiin vielä 1800 pistettä lisää eli noin 2200:n pisteen 300 metriä... Hiukan kyllä aprikoimme, jatkoa hiihtomajan tiellä, mutta kyllähän Tercelillä crossipoluille saa mutkat sopimaan, jos ei muuten niin väkisin. Emmekä tohtineet lähteä katsomaan oikeaa väliä takakautta, kun tien pielessä oli oikein ulkotulet juhlien merkiksi. Jotta näin ja kartturi sai ansionsa mukaan. Loppujakso jälleen sujuvan puhtaasti ja JATilla luokan toiseksi pienimmät aikapisteet, -548.
JAKSO 10:
Vauhtipuistoon mentiin peruskartalla ja koitin katsoa konnankoukut ja rotanloukut rauhassa. Lähtöaikavenytyksemme kostautui, kun Audi ja Starlet hyökkäsivät peesiin. Radalla meinasi olla kilvanajoa, kun välillä oltiin hyökätä Starletin sivuovesta sisään. Käskin rauhoittaa ja tehtiin omaa työtä. Sen kunniaksi kyltti 98 varikolta pois ja lopullinen saldo kolme puuttuvaa oli täynnä. Välillä haettiin lähtöjä ja välillä mentiin kuin mitkäkin mestarit. Tuloksena JATilta melko karut -627.
Lopputuloksissa hukattu AT verotti aika tavalla, mutta häntäpää ei tullut edelle, joten pokattiin kuitenkin kolmas sija kattiloiden kera. Kisa oli tämän vuoden parhaimmistoa reitiltään, monipuolinen ja napakka. Oma tyhmyys toi karvasta makua suuhun, mutta kaikkinensa hymyssä suin suuntasin kotimatkalle bensankatkuisella Subarulla...
Kausi päätetään Oskarissa ja sitten aloitetaan terottelemaan kynsiä talvikisoja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti